tiistai 17. huhtikuuta 2007

Orjuutta ei ole vielä täysin tuhottu


Pääsykoekirjassani on yksi luku orjuudesta. Selvisi mielenkiintoisia yksityiskohtia. Orjuuden lopettaminen 1800-luvulla oli ensimmäisiä kansalaisliikkeiden ja maailmanlaajuisen poliittisen painostuksen ansiosta tapahtuneita edistysaskeleita. Etunenässä silloin valistunein Iso-Britannia.

Tosin kesti kauan ennen kuin orjuus todellisuudessa loppui ja käytiinpä Yhdysvalloissa sisällissotakin ennen kuin loppu saatiin orjuudelle. Ennen orjuuden kieltämistä orjuutta pidettiin enemmän tai vähemmän luonnollisena asiana, koska ihmisiä ei muutenkaan pidetty syntyjään tasa-arvoisina. Samaan aikaan kun ihmisten tietoisuus kasvoi loppuivat myös orjuuden kannattajatkin.

Orjuus ei ole kuitenkaan maailmasta tyystin hävinnyt. Eräissä Afrikan maissa orjia on edelleen, vaikka niissäkin maissa lainsäädäntö kieltää sen. Todellisuus on toista. Nämä maat ovat Sudan ja Mauritania. En tiedä kuinka kaukana orjuudesta vierastyöläiset Filippiineiltäkään ovat Saudi-Arabiassa tai muut enemmän tai vähemmän kurjuudessa elävät vierastyöläiset ympäri maailmaa.

Euroopassakin orjuutta löytyy. Ensimmäisenä tulevat mieleen Itä-Euroopan seksityöläiset, jotka enemmän tai vähemmän ovat huijattuja vastaanottomaihinsa Länsi-Eurooppaan ja missä heitä pidetään enemmän tai vähemmän vankeina. Miksi tämäkin asia on niin vaikeaa saada loppumaan?

Sitten tulee mieleen taloudellinen orjuus. Minusta ylivelkaantuneidenkaan kohtalo ei ole kaukana orjuuden ikeistä. Jos ihmisen ei kannata töissä enää sen takia, että kaikki raha menee lyhennyksiin, niin jotain on pahasti vialla. Velkoja toki sovitellaan, mutta kaikille sekään ei ole tuonut helpotusta. Eri asia tietenkin on, onko velat henkilön omista toimista johtuvaa, vai sitten pelkästään kovempaakin kovempi kohtalo, mihin hänet on ajettu/joutunut.

Siirtomaa-aika jatkuu myös vanhaan tyyliin yhä. Ylivelkaantuneet maat ovat yhä riippuvaisia entisistä isännistään. Nyt taloudellisesti. Miksi tätäkään ongelmaa ei saada ratkaistua? Taas paljon kysymyksiä minulta, mutta vastauksia näyttää olevan vaikea löytää.

Löytyisipä sama tahto, mikä kansakunnilla oli orjuutta lopettaessaan.

Haitin vallankumous on muuten syyttä jäänyt muiden vallankumousten varjoon. Haitissa nimittäin orjat vapauttivat 1790-luvulla itse itsensä isännistään. Itse asiassa se oli ainoa onnistunut orjakapina. Sitäkin surullisemmaksi tekee Haitin nykytilan seuraaminen. Kurjuutta, kurjuutta, köyhyyttä sekä surkeita vallanpitäjiä.

Afrikan orjakauppaa eivät pääsykoekirjani mukaan myöskään pyörittäneet arabiorjakauppiaat yksin niin kuin peruskoulun kirjat opettivat. Afrikkalaiset heimot nimittävät vangitsivat itsekin toisiaan ja myivät eurooppalaisille orjakauppiaille.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti