sunnuntai 27. toukokuuta 2007

Lazy sunday afternoon


Tänään olen nukkunut melkein koko päivän ja katsonut dvd:tä. Hukkaan mennyttä aikaa siis kenties. Sunnuntaipäivät ovat niin kivan laiskoja. Sunnuntaisin ei käy kateeksi vuorotyötä tekeviä. 

Katselin vanhoja NYPD-blue jaksoja. Mukavasti tulee mieleen 90-luvun alku. Pelottavaa miten on tullutkaan nostalgiseksi. TV-sarjoista jos mistä tulee mieleen "vanhat hyvät ajat". 90-luvulla kun tehtiin vain niin paljon hyviä sarjoja.  NYPD-blue oli genrensä ensimmäisiä, nykyisin sen kopiosarjoja tulee monta. CSI spinoffejakin pilvin pimein. Lisäksi Dennis Franzin näköisten miesten on turha kuvitella enää pääsevänsä päärooleihin missään sarjassa. Olen jäänyt koukkuun hivuttaen myös Gilmoren tytöt-sarjaan. Suhde on kypsynyt hiljaa niin kuin hyvä parisuhde. Äiti ja tytär- suhteesta sarjassa voisi ottaa oppia. Ne puhuvat vain kamalan nopeasti, että välillä huimaa.

Olen lueskellut myös Peter von Baghin Tähtien kirjaa. Taattua Baghia. Pidän hänen hersyvästä kielestä. Yleensä ei jaksa hirveästi lukea niin kuvailevaa tekstiä kun Baghilla, mutta Bagh on Bagh. Jokaisen elokuvanörtin esikuva. Tietysti olisi pitänyt lukea pääsykokeisiin, mutta ei vain oikein jaksa nyt. Huomenna sitten. Nämä vanhan kunnon sanat. Yleensä tartun asioista härkää sarvista, mutta nyt ei jaksa. Liian hapokasta, vai miten se Kola-Olli sanoi. Pitäisiköhän itsekin ilmoittautua johonkin hömppäohjelmaan. Urakin lähtisi lentoon vaikka sitten valtakunnanpellenä. Pellen roolinhan sitä meikäläinen muutenkin nykyisin ottaa aina seurassa. Se on nyt se ujon pojan vastakohta päällä. Jonkinlainen positiivisuuden Mr. Jekyll ja Hyde.

Pääsin muuten toimittaja-amk:n hakukokeiden toiseen vaiheeseen. Sekin on jo raskaasti kilpailulla alalla puoli voittoa. En ole siis ihan toivoton tapaus. Joudun oikein psykologisiin testeihinkin. Enpä ole aiemmin ollutkaan. Mutta nythän sitten saan vihdoin joko terveen tai hullun paperit :)

On kyllä kiva kun kesä tulee. On ollut koko vuosi aika raskasta, kun "taistelee" niin monella rintamalla yhtä aikaa. Mutta sellaistahan se on, eipä kai sitä laakereillakaan osaisi levätä ja samanlaista se kaikilla muillakin on. Ensi viikolla töissä ei ole ainakaan kovin paljon sovittuja tapaamisia, joten ehkä vähän hiljaisempi viikko. Mutta silloin kun sitä niin ajattelee, niin haipakkaahan sitä tulee. Sitä on vähän niin kuin poliisisarjan konkarikyttä, joka haluaa kuitenkin tiskin takaa kentälle.

Aurinkoa kaikkien viikonalkuun.

I mean it...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe