sunnuntai 26. elokuuta 2007

Toinen elämä tarjolla


Huomasin, että toinen elämäkin on nyt mahdollista. Netistä löytyy Second Life-sivusto, missä voi luoda itselleen toisen elämän. Ostaa itselleen talo, kalustaa se ja shoppailla ihan niin kuin tavallisessakin elämässä.

Toinen elämähän on aina ollut ihmisten toiveena. Ainahan sanotaan vaikka avioeron tai työpaikanvaihdon jälkeen, että siinä entisessä elämässäni. Itse en välttämättä halua hirveästi kieltää menneisyyttäkään. Sitä on huomannut elämässään, että minkä on taakseen jättänyt, on edestään löytänyt. Elämästä jää aina taisteluarpia, mutta ajan kuluessa nekin muuttuvat kauniiksi.

Kieltämättä toisaalta olisi joskus kiehtova ajatus ulkoistaa elämänsä. Jotenkin ei vain hirveästi kiehdo elää verkossa toista elämää. Ei tietysti tavallinen elämäkään aina niin kiehtova, seikkailuja täynnä oleva paikka ole, mutta on se sentään aito elämä.

Second Lifen on tavisten lisäksi ottanut omakseen yritykset. Siellä ne kuulemma voivat puffata uusia tuotteitaan erinomaisesti. Mainonta on muutenkin muuttunut aika mielenkiintoiseksi ja aggressiiviseksi. Kadulla käveleminen kaupungeissa on muuttunut eräänlaiseksi selvitymiseksi järjestöjen varainhankkijoiden kurimuksessa. Siihen päälle sitten vielä Hare Krisnat sun muut. Uskoaan markkinoivista onkin kaikkein vaikeinta päästä eroon.

No, joka tapauksessa nyt ei voi aina enää luottaa ystävinsäkään. Joku heistäkin saattaa olla jonkun yrityksen "sissimarkkinoija". En tiedä, rupeaako homma menemään jo liian pitkälle. Kyllä ihmisillä pitäisi sen verran arvostelukykyä olla, että osaavat ihan itse ostopäätöksensä tehdä. Markkinointia on kai vaikea enää kohta erottaa journalismistakaan. Muistettahan varmaan viime viikkojen kohun Vanhasen laihtumisesta Coca-Cola Zerolla. Omasta mielestäni ko. juoma on kyllä aika mautonta, joten minusta ei tämä maailman arvostetuin brändi saa markkinamiestä itselleen. Ehkä moinen kohu juomasta voidaan vielä laittaa hiljaisen kesäajan uutistuotannon piikkiin.

Taiteiden yössä oli ihan mukavaa. Suomalaiset jotenkin heräävät eroon poikkeuspäivinä. Porukkaa oli pilvin pimein liikkeellä. Ai niin, minustakin tulee diktaattori :) Vartti-lehti pyysi minua haastattelusarjaan Päivä Vantaan valtiaana. Eli minun pitäisi nyt miettiä, mitä tekisin, jos hallitsisin päivän Vantaata.

Mutta nyt täytyy lopetella ja alkaa kirjoittamaan juttua. Paluu arkeen juhlien jälkeen siis. Eilen ei hirveästi untakaan tarvinnut odotella, sen verran väsynyt olo oli. Kaivoin pitkästä aikaa esiin levyhyllystä Nick Caven levyn. Olin jo ehtinyt unohtaakin, kuinka hyviä Caven balladit varsinkin ovat. Tällaiseen kaltaiseeni elämän romantikkoon surulliset laulut kaipauksesta, etsimisestä ja täyttymyksestä uppoavat aina
.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe