torstai 11. joulukuuta 2008

Ahtisaaresta, rauhasta ja yhteiskunnasta



Martti Ahtisaari sai vihdoinkin ansaitun Rauhannobelinsa. Sen jälkeen tietenkin kateelliset vähättelivät Ahtisaaren ansioita. Mutta kuinka monella muulla on laittaa tiskiin samanlaista ansiolistaa? Namibia, Aceh, Kosovo yms. Namibia on malliesimerkki siitä, miten täyteen sotatilaan luisuva maa saatiin pelastettua rauhalle. Tätä nykyä Namibia on Afrikan vakaimpia maita. Kelpaa siellä ristiä vauvoja Marteiksi. Acehissa ja Kosovossa rauha taitaa olla vähän niin ja näin, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Mikään rauha ei sunnu hetkessä ja vielä vähemmän arvet katoavat hetkessä. Rauha on yhtä kuin suuri kärsivällisyys ja anteeksianto. Niin ja kaiken parantava arki.

Ahtisaari kiinnitti kiitospuheessaan huomiota YK:n tulevaisuuteen. Se huolestuttaa minuakin. YK:n päätöksiä kun on muovattu suurvalloille sopiviksi ja eikä YK:ta kunnioiteta vaan rauhanturvaajia ammutaan kuin minkäkin miehittäjävallan sotilaita. Onko YK:lla itseasiassa tulevaisuutta? Jos sen turvallisuusneuvoston vakituinen jäsenyys perustuu toisen maailmansodan voittajavaltioihin? Olisiko aika uudistua? Saksa ja Japani heti mukaan turvallisuusneuvostoon. Jos YK ajaa rauhaa, miksi se ei anna anteeksi 60 vuoden jälkeen sodasta. Samoin Intian tulisi kuulua neuvostoon ja esimerkiksi väkirikas Nigeria Afrikasta. Ja miksei Brasiliakin.

Ja mihin YK:n pitäisi tarttua? Sodat eivät ole ainoita maailmantuskia. Mikä on YK:n rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa? Aidsin vastainen taistelukin on jäänyt sivuun ja ihmisiltä unohtuu, kuinka monta ihmistä aidskin on tappanut. YK toki tekee töitä näiden asioiden parissa, mutta julkisuudessa YK:sta näkyy lähes ainoastaan rauhanturvaamisen puoli.

Ahtisaari on myös malliesimerkki takinkäännöstä. Lakeerikenkä- ja laastaripilkasta on siirrytty toiseen äärilaitaan. Koko kansan Ahtisaareen, jota Ahtisaari ei ole. Mies on asunut valtaosan elämästään ulkomailla. Evakkopojalle se on ollut luonnollistakin. Siksi Ahtisaari omien sanojensa mukaan ymmärtää konfliktien uhreja, koska on ollut sellainen.

Torilla emme taida Ahtisaarta tavata, vaikka saavutus on isompi kuin jääkiekon maailmanmestaruus kestävässä mielessä. Rauha on jotenkin etäinen käsite maassa, jossa sotaa ei ole koettu yli 60 vuoteen. Ja Ahtisaari itse ei taitaisi nauttia torijuhlista, kun arvostaa yksityisyyttä.

Rauhanobelista puheen ollen. Olisi hyvä idea, jos perustettaisiin kotimainen vastinen Nobelille. Palkittaisiin ihminen, joka on vuoden aikana tuonut eniten yhteiskuntarauhaa. Ollut sovittelija ja auttanut vähäosaisia. Tuonut epäkohtia esille, mutta esittänyt myös ratkaisuja. Kenelle sellaisen voisi myöntää?

Ahtisaaren nobelhuuman aikana meni pari merkittävää uutista ohi. Kelan tutkimusten mukaan vuosituhannen alusta lähtien on alle 30-vuotiaista siirtynyt kaksinkertainen määrä työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveysongelmien takia. Se on aika pelottava luku, koska nuorten pitäisi maksaa tulevaisuudessa hyvinvointivaltion kustannukset, eikä olla sen asiakkaina.

Kuluvan syksyn aikana on puhuttu paljon nuorten mielenterveysongelmista ja jotain perustavanlaatuista tässä maassa on vialla, ettei ihmisten mielenterveys kestä edes parhaimpiin työvuosiin asti. Jotain muutoksia täytyisi tehdä. Ja siihen ei ole lääkkeenä pelkästään lisää porukkaa kouluterveydenhuoltoon ja mielenterveystyöhön. Se on vain tapahtuneen korjausta. Ongelma on jossain niin syvällä, että sitä ei haluta tai osata nähdä. Se on kadonnut ihmisyys, erilliset ihmiset.

Toinen uutinen oli, että viina tappaa eniten työikäisiä miehiä. Syyt alkoholismiin ja mielenterveysongelmiin ovat tiedossa, mutta ei mitään muutosta tapahdu, ellei yhteiskunta muutu. Ja miten yhteiskunta muuttuu, jos ihmiset eivät tunne kuuluvansa siihen tai eivät kestä sen mukana. Stressi ja jännitys murtaa vahvemmankin ihmisen, puhumattakaan sitten jo valmiiksi vähemmän kovista ihmisistä.

PS. Silloin tällöin löytyy netistä hyviä blogeja. Lukaiskaahan hätäkeskuspäivystäjän arjesta. Nyt ymmärrän, miksi siellä on pulaa työntekijöistä.

Viikonloppuna odottaakin maailman ja yhteiskunnan huolista huolimatta jouluostokset.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe