sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Vain sanottuja sanoja


Tällä viikolla on ollut sellainen olo, ettei ole ollut oikein kirjoitettavaa. Siksi en ole tännekään kirjoitellut. On tullut se vanha tuttu tunne, että kaikki on jo kirjoitettu. Samalta on tuntunut kaikkea muutakin lukiessa.


Päällimmäisenä mieleen jäi tämä lumihankeen kuollut tyttö. Tuntuu, ettei kouluista tule mitään muita kuin huonoja uutisia. Ihmetyttää, että jos 14-vuotiaalla tytöllä tiedetään olevan 80-volttinen votkapullo, eikä kukaan puutu. Tuollainen pullo tainnuttaisi raavaammankin miehen.

Nuoret eivät osaa ajatella hetkeä pidemmälle, kun ei siihen aikuinenkaan pysty. Siksi kai vastaavanlaisia tapauksia aina tapahtuu. Vähän kyllä ihmetyttää, miksi lainsäätäjien mielestä tupakointi elokuvassa on akuutimman kriisin aihe, kun se, että nuoret tänä päivänä juovat väkeviä viinoja kuin merimiehet konsanaan.

Kuinkahan paljon nuoretkin juovat sen takia, että pelkäävät. Elämää, epäoikeudenmukaisuuksia tai haluavat tulla hyväksytyksi sen takia, että juovat. Pelko on yksi elämän rajoittavammista asioista. Omaa elämääni ovat ainakin rajoittaneet liian monet pelot. Ja rajoittavat vielä tänä päivänäkin. Puhumattakaan nuoresta, jota kiusataan ja joka ei jaksa uskoa kasvavansa rumasta ankanpoikasesta prinssiksi tai prinsessaksi.

Jotenkin on viime päivinä myös masentanut irtisanomis- ja yt-uutiset, kun ne alkavat koskettaa jo omaa lähipiiriäkin. Johtajuus on niin pahasti hukassa. Etsitäänkö irtisanomisille mitään todellista vaihtoehtoa ja irtisanotaan varmuuden vuoksi. Omia palkkojaan eniten irtisanovien yritysten johtajat eivät ole valmiita laskemaan. Työntekijät olivat monesti sen tehneet, että tehdas säilyisi. Työntekijät itsekin ovat kuin lamaantuneet. En ole aistinut mitään yhteishenkeä. Käydään vain kuuntelmassa ikävät uutiset ja jatketaan alistuneesti työntekoa.

Nokian valtiovallan kiristäminenkin todistaa, kuka tätä maailmaa todellisuudessa pyörittää. Ihmettelen, kuka olisi niin tyhmä, että lähettelisi työpaikan sähköpostilla salaisuuksia eteenpäin. Ilmeisesti sellaisiakin sitten on. Kukaan ei kiistä Nokian merkitystä Suomelle, mutta yritys sekin on, missä muutkin. On kyllä ihme, että korkeamman tason poliitikot kokevat olevansa enemmän vastuussa yritysmaailmalle kuin äänestäjilleen.

Loka-Laitinen muuten kirjoitti hyvin tämän viikonlopun Iltalehdessä. Suomessa aktivismi on luisunut opintopiireiksi, ja varsinaista kapinahenkeä Suomessa ei ole ollut kuin sisällissodan aikoihin, joka sekin olisi ollut vältettävissä, jos muutoksiin olisi herätty riittävän ajoissa.

Järjestelmä unohtaa.

PS. Yritin eilen katsoa eilen telkkarista sitä kohuttua Smedsin versiota Tuntemattomasta sotilaasta. Jaksoin noin kymmenen minuuttia. Jotkin asiat kannattaisi jättää ennalleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe