sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Sensuuria, my dear Watson


Yhteiskunta on aina pyrkinyt muokkaamaan kansalaisiaan haluamaansa suuntaan. Joidenkin tahojen mielestä ihminen ei pysty itse ajattelemaan, siksipä on keksitty sensuuri suojelemaan ja kaitsemaan kansalaisten ajatusmaailmaa.


Suomessa sensuurin perinne on ollut peräti vahva. Liekö syynä suomalaisten into huomautella toistensa tekemisistä toisilleen. Vaiko tsaarin ajan byrokraattisen nuoren valtion jatkumo.


Ennen netin tuloa elimme jopa muutaman vuoden aikaa, jolloin sensuuri hellitti kun kaikki mahdollinen oli sensuroitu ja kielletty, mutta netti on herättänyt sensuroijat uudelleen henkiin. Netissä sensurointi on loputon suo jolle ei ole loppua. Kirjautuminen keskusteluihin vähentää keskustelijoiden määrää, mutta vapaa kirjautumaton keskustelu johtaa siihen, että netistä saa poistella sekopäiden kirjoituksia. Kaikkea törkyä netistä ei saa millään pois edes tuhoamistaistelulla, siksipä ainoa toimiva sensuuri on järkevät netin käyttäjät, jotka itse valvovat toisiaan.


Taidetta, kirjallisuutta ja populaarimusiikkia ja elokuvia yms. Suomessa on yritetty sensuroida aina. Viimeisin suosikki on tietokonepelit. Yleensä kaikki uusi ja tuntematon kielletään. On olemassa jopa niinkin komeasti kalskahtava pulju kuin Valtion elokuvatarkastamo. On selvää, että mitä tahansa törkyä ja sairauksia ei tarvitse ihmisille näyttääkään, mutta Suomessa on kielletty nykypäivänä täysin harmittomana pidettyjä elokuviakin.


Pornonkin vahtaamisessa on hävitty auttamattomasti taistelu, kun netistä ihmiset löytävät mitä tahansa. Seksi on ollut sensuroijien suosikki. Seksiin ei ole pystytty suhtautumaan luonnollisesti, vaikka sitä pursuaa kunniallisten tavaratalojen mainoksistakin. Yleensä tartutaankin yksittäisiin mainoksiin ja kielletään ne. Väkivalta on toinen sensoreiden suosikki. Kaikkea päihteisiin liittyvää sensuroidaan oikein urakalla ja silti päihteiden vaaroja ei ole poistettu.

Sensuuri on levittänyt lonkeronsa Suomessa aikojen kuluessa jopa ihmisten käytökseen. Suomessa täytyisi aina puhua "järkevästi" ja ennen kaikkea käyttäytyä "järkevästi". Riskejä kaihdetaan. Eritoten politiikassa. Suomalaiset ihmiset ovat itse itselleen tehokkaimpia sensoreita ja estävät tehokkaasti "maanalaisen " toiminnan.

Hulluinta on, että elämme tietorikkaampaa aikaa kuin koskaan. Ihmiset myös tietävät enemmän kuin koskaan ja sitä kautta osaavat suodattaa asioita (toivottavasti). Silti tuntuu, että meitä yritetään suojella kaikilta vaaroilta. Kieltää kaikki ja ohjata ajatteluamme. Elämme ylivarovaisessa yhteiskunnassa, jossa pyritään suojelemaan ihmisiä kaikelta ikävältä. Mutta jossa samaan aikaan tapahtuu mitä mielettömimpiä asioita. Elämä on ikävää.

En näe sellaistakaan yhteiskuntaa toimivana, missä ei olisi minkäänlaista sensuuria. Sensuurilla ja kaiken kiellolla on harvemmin saavutettu vain mitään menestystä. Ajatelkaa vaikka kieltolaki, jolloin viinaa juotiin entistä enemmän. Suomalaiset myös vahtaavat toistensa elämiä ja kieltäisivät mielellään äänteen päästelynkin kerrostaloissa, mutta ei toisten vahtaamisellakaan ole Suomea muutettu "paremmaksi". Mitä jos luotettaisiin ihmisten arvostelukykyyn?

PS. Televisioviihteemme on viimein saavuttanut pohjakosketuksen. Reikä seinässä -ohjelmasta ei enää alemmaksi voida mennä. Laskukausina viihde yleensä muuttuu aivottomaksi, gladiaattoritaisteluita ja leipää rahvaalle.


Onnittelut muuten sinulle, joka päätit tehdä U-käännöksen Lahden moottoritiellä nenäni edessä ja selvisit koettelemuksestasi. Et meinannut viedä kuin useamman mukanasi sinne jonnekin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe