keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Lapsi-ihme?



Usein olen törmännyt seuraavanlaiseen tilanteeseen työelämässä. Ai sä olet se Esa, sulta tuleekin paljon sähköpostia ja olen nähnyt nimesi jutuissa ja tiedotteissa. En arvannutkaan, että olet noin nuori. Luulin, että olet sellainen viisikymppinen mies.

Minä siinä sitten hölmistyneenä. Ensinnäkään en pidä itseäni enää minään nuorukaisena. Sitten mieleeni on tullut, olenko jotenkin ikäistäni kypsempi. Lopulta olen tullut siihen tulokseen, että koska kirjoitan töissä useimmiten vakavista asioista, vakavuus yhdistetään varttuneempaan ikään. Ja kukapa ei olisi myös otettu, että oma työ on huomioitu.


On tietysti kovempia paikkoja elämässä, kuin olla päälle kolmikymppisenä lapsi-ihme. Se tosin ei ole julkisella sektorilla mitenkään harvinaista, koska kolmikymppiset voi yhä laskea hallinnollisissa tehtävissä yhden käden sormissa.

Olen ajatellut, että pitäisikö minun sitten hommata jokin vähemmän vakava työ? Vaihtaa vaikka Seiskaan juorutoimittajaksi. Pidettäisiinkö minua viisikymppisenä kaksikymppisenä, koska juttuni olisivat vähemmän vakavampia.

Tai sitten olen yksinkertaisesti ikäisekseni henkisesti vanha. Ainakin silloin kuin työelämässäkin joutuu vähemmän tuttujen ihmisten kanssa tekemisiin. Olen löytänyt virkaminäni, vaikka olen sitä vastaan yrittänyt taistella. Miten paljon työ muovaakaan ihmisen persoonaa ihmisten mielikuvissa. Ja miten erilaista elämää ihminen voi vapaa-ajallaan viettää. Joku vetää nahkakuteet päälleen ja painuu DTM:ään, vaikka muuten olisi tunnettu säntillisenä insinöörinä. Raavas rahtari voi taas harrastaa puutarhanhoitoa.

Lapsi-ihmeenä olisin toki mielummin Mozart, mutta en sentään kirjoittanut vakavia vielä viisivuotiaana.

PS. Testatkaa tästä muuten riitelyminänne. Varsinkin jos olette parisuhteessa. Itse sain tyypillisen tuloksen. Olen ilmeisesti henkisesti julma riitatilanteissa, mutta väkivallaton...

Mielenterveydestä ollaan muuten tekemässä pakollista oppiainetta ylä-asteelle. Minusta idea on vallan hyvä. Tuon ikäisten kun on vaikea suhteuttaa ajatuksiaan ja ongelmiaan. Ettei tarvitsisi nuortenkaan kysyä kaikkea Suosikista Eki-sedältä. Omakin elämä olisi ollut huomattavasti helpompaa nuorempana, jos näin olisi ollut ennen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe