sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Minä en ikinä muista sen pyöreäpäisen pojan nimeä




Se toinen pyöreäpäinen poika Ison kurpitsan sisällä


Otsikon mukaisesti kysyi Tenavien Ressu-koira Päivälehden museon Tenavat-näyttelyn julisteessa. Pyöreäpäinen poika on tietysti Jaska Jokunen, kaikkien kouluikäisten reppanoiden perikuva.

Museonörttinä en voinut vastustaa Tenavat-näyttelyn kutsua. Eilen piipahdin samalla kaupunkireissulla myös Varokaa Mustalaista -näyttelyssä Helsingin kaupunginmuseossa.

Itse en ollut ennen näyttelyä pohdiskellut Tenavien syvempää filosofista merkitystä, mutta nyt sekin homma avautui. Olen kyllä Tenavani lapsena lukenut ja Tenavat on melkeinpä ainoita sarjakuvia, joita olen vielä aikuisiällä vielä pystynyt lukemaan.

Uusiakin tuttavuuksia Tenavien maailmasta löytyi kuten Suuri kurpitsa, jonka Charles M. Schultz keksi joulun kaupallistumista vastaan ja Romahtava koulu alias koulu, joka ei haluaisi olla koulurakennus vaan suuri nähtävyys. Koulu, joka pelkää syksyä, kun lapset taas tulevat kouluun.

Päivälehden museossa muistettiin tietenkin kertoa, että Tenavat toi Suomeen Aatos Erkko 50 vuotta sitten Ilta-Sanomiin. Mutta kuinka moni tietää, että Jaska Jokusen keksi itse Erkko englanninkielisestä Charlie Brown- nimestä.

Tenavien jokaisella hahmolla on omat ystävänsä. Lähes kaikki pitävät Jaska Jokusesta, jonka oma Ressu-koira ei edes muista hänen nimeään. Jaska Jokusta nöyryytetään siihen malliin, että nykypäivänä Jaska taitaisi kohta hyökätä kouluun ampumaan.

Ressu-koirasta pitää myös moni, Ressun elämä on kuin lasten mielikuvitus, jossa kaikki on mahdollista. Mutta kyllä filosofi Eppu, kovis-Tellu ynnä muut löytävät vastineensa tosielämästä sekä ystävänsä. Tenavissa kaikki tuntuvat rakastavan ja haluavan jotain mitä ei voi saada, Jaska Jokunen sitä Pientä punatukkaista tyttöä. Surkeat kohtalot ja toiveiden todellisuuden törmääminen taitaa johtaa juurensa Schultzin omasta karusta lapsuudesta.

Nykypäivän museolla on tapana olla vuorovaikutteisia. Olisi vain hyvä, jos laitteet toimisivat. Jaska Jokusen syöttökumpuheitto jäi tekemättä ja Varokaa mustalaista -näyttelyssä oleskelulupa täyttämättä. Mutta oman Tenavat -sarjakuvan pystyi tekemään, mistä iso kiitos.

Varokaa mustalaista -näyttely ei sekään huono ollut. Jotain jäin siitä kaipaamaan, ehkä siinä oli voinut keskittyä enemmän Suomen romaneihin, eikä koko laajaan Romanien  historiaan. Jotenkin luulisin, että vain sellaiset ihmiset näyttelyyn menevät, jotka jotain romanien historiasta jo muutenkin tietävät ja ovat siitä kiinnostuneita.

Lisäksi kaikilla ihmisillä ei ole minkäänlaista kokemusta romaneista tai jos on, niin negatiivisia. Siksi olisi ollut tärkeää, että näyttelyssä olisi ollut elävämpää elämääkin. Vähemmistöistä kertovat näyttelyt takertuvat liikaa julmiin kohtaloihin, eivätkä etsi niitä hyviä asioita.

Mieleen tuli, että näyttelyyn olisi hyvin voinut palkata jonkun romanien edustajan kertomaan, varsinkin kun monessa kohtaa todettiin, miten vaikea romanien on työllistyä. Jotain nykyaikaa oli siinäkin, että jo heti näyttelyn toisessa esittelytekstissä selitettiin, että miksi näyttelyn nimeksi oli uskallettu valita jotain niinkin rohkeaa.

Mutta sellaisen tiedon näyttelystä sai, että Romanian romanien vaellus ympäri Eurooppaa ei ole mitään uutta. Samoilta seuduilta lähdettiin etsimään parempaa elämää jo 1800-luvun lopulla. Tosin en tiedä, onko kerjääminen kadun kulmassa sen hienompaa elämää, mutta ilmeisesti parempaa, kuin mitä Romania on pystynyt tai halunnut heille tarjoamaan.

Suomen romanit tuntuvat kyllä tietävän arvonsa huomattavasti paremmin kuin mitä Itä-Euroopassa romanit tuntevat, vaikka eivät romanit ole integroituneet Suomessa vieläkään täysin valtavirran elämään. Näin valkolaisena tuli mieleen, että monia arkielämää hankaloittavia tapoja romaneilla on, mutta mikä minä olen kenenkään elämäntapaa arvostelemaan. Se on yksi pyhiä periaatteitani.

Tosin lähteekö siitäkään sitten integroitumisesta elämään sen enempää autuutta? Enkä sen enempää lähde ottamaan kantaa romani- tai kerjäläiskysymyksiin. Kerjäläiskysymyksestä kirjoittaa jo aika ansiokkaasti Hesarin Kimmo Oksanen. Romaniväestön ulkopuolelta taas ei ole juuri löytynyt romanikysymyksestä ainakaan asiallisella pohjalla kirjoittavia.

Nyt lähden joutsenten pariin Asikkalaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe