tiistai 11. elokuuta 2009

Antaisitko anteeksi piinaajallesi?



Neiti A:lta saan usein ideoita kirjoituksien aiheiksi. Hän on blogimuusani. Kerran hän ehdotti että kirjoitaisitko aiheesta: Antaisitko anteeksi piinaajallesi/kiusaajallesi? Hän kun oli saanut ystävämme Facebookista kaveripyyntöviestejä ihmisiltä, jotka ovat olleet kaikkea muuta kuin "ystäviä".

No, facebookissa osa varmasti vain keräilee ystäviä, mutta aihe on hyvä.

Missä menee anteeksiannon rajat ja mitä voi antaa anteeksi? Ja pitääkö antaa anteeksi?

Minulla, kuten jokaisella muullakin on kokemuksia henkilöistä, joille voi olla vaikeata antaa anteeksi. Varsinaisesti en ole edes koskaan antanut kenellekään anteeksi, sillä sellaiset ihmiset ovat vain kadonneet elämästäni. Ei ole ketään ollut pyytämässä anteeksi. En ole myöskään itsekään ole voinut silloin pyytää anteeksi. Useimmiten nämä asiat meinaan kohdistuvat samaan henkilöön.

Apuun tuleekin se autuas unohdus. Esim. koulukiusaajani eivät merkitse minulle mitään, en tunnistaisi heitä, eivätkä he minua, miksi siis mitään anteeksipyyntöä? Ei ole mitään puhuttavaa tai anteeksiannettavaa.

Kyllä sielu vaurioituu hyvinkin pienistä asioista, mutta sen päälle kasvaa arpikudosta. Ongelmana on, että ihmiset kostavat kärsimänsä vääryydet edelleen, jolloin koston kierteestä ei tule loppua. Suomessa ei myöskään koskaan pyydetä anteeksi, useimmiten anteeksipyydettävästä asiasta ei vain puhuta. Jos nyt ollaan yhä tekemisissä keskenään.


Mutta ajatellaan, että jos tällainen tilanne tulisi eteen. Joku sinulle vääryyttä tehnyt tulisi pyytämään sinulta anteeksi. Millaisen teon voisit antaa anteeksi? Antaisitko anteeksi esim. lapsesi tappaneelle? Voiko tällaista päätöstä edes tehdä, ellei joudu sellaiseen tilanteeseen.

Suomalaiset eivät ole anteeksiantavaa kansaa, niin kuin jo totesin. Täällä katkeruus ja viha kohdistuu lähimpiin. Vihaa pyöritetään vaikka vuodesta toiseen mielessä ja pahimmassa tapauksessa viha purkautuu väkivaltaisesti. Tai suljetaan yksinkertaisesti sukulainen pois elämästä. Vielä enemmän tämä viha purkautuu parisuhteissa. Tämän näkee jo perheväkivaltatilastoista. Parisuhdeväkivaltakin lienee osittain kostoa vääryyksistä, joita itse on saanut kokea.

En tiedä, en tainnut päätyä minkäänlaiseen lopputulokseen tällä kertaa. En ole itsekään tainnut antaa anteeksi, vaikka näin olen luullut. Siksi kai painajaisetkin riivaavat öisin.

Ja olenko edes antanut edes itselleni anteeksi mitään erheitäni?


Sitten taas sarjaamme tätä uutista en olisi koskaan luullut kuulevani. Bob Dylan on puuhaamassa joululevyä. Täh. Eikö se ole juutalainen? Tainnut mies höyrähtää vanhemmiten.

Ja mainiota Portisheadia kuunneltavaksi. Tämän bändin haluaisin nähdä Suomessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe