keskiviikko 19. elokuuta 2009

En vaan osaa matikkaa


Monien muiden puutteiteni ohella olen matemaattisesti lähes kyvytön, matikkaimpotentti. Olen niitä, jotka ovat onnistuneet pääsemään suomalaisen koulumyllyn läpi halliten vain plus ja miinus sekä jako ja kertotaulun. Ja jonkin verran prosenttilaskua. Ja olen sentään suorittanut lukion lyhyen matikan vitosen kunnioitettavalla keskiarvolla. Kuulun siis niihin, joista matemaattinen yhteisömme on huolissaan. Matikka oli torkkarissa jo ylä-asteella kuutonen.

Vaikka suomalaista koulujärjestelmää on tapana kehua maailman parhaimmaksi totuushan on, että kaltaisiani matikkakyvyttömiä on maa täynnä. Osittain jo senkin takia, että koulussa vaaditaan enemmän nykypäivänä matikassa kuin kansakouluaikoina. Kansakoulussa olisin omilla taidoillani jo vähintään keskitasoa.

Mistä sitten kaltaiseni tulevat? Osittain kyvyttömyytemme johtuu laiskuudesta ja osittain opettajien pedagogisista puutteista. En tiedä millaisia peruskoulujen matikan opet ovat tätänykyä, mutta omana aikanani he olivat valmiita puhumaan vaikka tyhjälle luokalle. Minkäänlaisesta innostamisesta matikkaan ei voinut kuuna päivänä puhua.


Matematiikan professorit ovat maamme matikkalahjakkuudesta eri mieltä kuin muut valtion virkamiehet. Heidän mielestään meiltä puuttuu terävin kärki, vaikka alkeet ovat lähes kaikilla tallessa. Vai muistuuko yhtään kotimaista matikkaneroa mieleen? Tosin matemaatikoista harvemmin muutenkaan tulee teinien seksisymboleita.

Ei matikka ole edes kouluissa mikään suosikkiaine, käykääpä vaikka kouluissa kysymässä, niin vastaus on todennäköisesti matikkaa... äääää...

Me lahjattomat vetoamme yleensä siihen, että mihin helvetissä sitä geometriaa tavallinen ihminen tarvitsee puhumattakaan pytagorista vai mitä ne nyt olivatkaan. En ole tarvinnutkaan. Omilla matikkataidoillani minäkin selviän mainiosti arkielämästä. Mutta sitä en tiedä, kuinka helposti minua voidaan pankissa tai vastaavassa vedättää kun eteeni isketään kaiken maailman tuottavuuslaskua. En vain ymmärrä enää mistä on kyse.

Koska matikkaa taitavia on vähän, avautuukin sitä taitaville monia mahdollisuuksia. Yliopistoonkin pääsevät heittämällä, jos kirjoittavat minulle jo täysin käsittämättömästä pitkästä matikasta parhaimman arvosanan.

Matemaatikot väittävät, että kärjistettynä kuka tahansa voisi suorittaa matikasta yliopistollisen tutkinnon. Itse rohkenen epäillä moista. Minulle matemaattinen maailma on täysin vieras ja vertaisin sitä eräänlaiseen matemaattiseen lukihäiriöön. Ja kun matikan takia jouduin tukiopetukseen (aikana jolloin tukiopetukseen joutuneet tunsivat olonsa vain tyhmäksi ei oppimishäiriöiseksi niin kuin nykyisin) meni matikasta viimeinenkin maku.

Lavastetaan tilanne, että osaisit joko lukea tai laskea. Kumman taidon valitsisit?

PS. Alla olevassa kuvassa komeilee pimeän ajon simulaattori. Se on kuulemma Opel ja jos Opelit ovat ajettavuudeltaan samaa luokkaa kuin tuo kapistus taidan jättää Opelin hommaamatta.

Aloitin siis kakkosvaiheen autokoulussa. Aluksi ajattelin, että rahastusta mokoma niin kuin kaikki muukin. Mutta kyllä siitä hyötyä on. Ja autokoulutkin tietysti markkinoivat sitä, että kun ajat taloudellisemmin säästät rahaa. Mutta säästääkö rahaa ylipäätään jos on auto. Minulla rahat ovat huvenneet juuri auton hankinnan jälkeen, joten tuskinpa. No, tuolla kapistuksella onnistuin silti ajamaan vain kaksi peuraa hengiltä.

Kakkosvaiheen kuului myös liikenteen vuorovaikutustesti, jonka mukaan olen eniten epävarma ja alistuva kuljettaja. Ei kukaan halua olla alistuva, mutta pitää taatusti paikkansa, vaikka en ymmärrä, miksi esim. etuajo-oikeudesta täytyisi kolarin uhallakin pitää kiinni. Vähiten minussa oli ohjaavaa ja dominoivaa ajotyyliä. Sinänsähän ennen tuota pimeän ajoa olen jo koko talven ajanut pimeässä sekä liukkaassa, jonka harjoittelu pitäisi vielä suorittaa. Joten kallistutaanko sittenkin rahastukseen.




Ja vähän vielä kaunista musiikkia. Jim Morrisonin Bird of pray pianoversiona.

Sitten vielä yksi tiedote on pakko lisätä. Tiedottajana ajattelee, että olisipa kivaa kirjoittaa medialle tällaisia tiedotteita, eikä säästöistä ja leikkaamisesta. Nauttikaa siis tästä NRJ:n tuikitärkeästä tiedotteesta:



MEDIATIEDOTE

4.8.2009

NRJ:n Aamupojat nimesivät Martinan raskausmahan Börjeksi!

Raskausajastaan tosi-tv -sarjaa kuvaavat Martina Aitolehti ja Esko Eerikäinen vierailivat NRJ:n Aamupoikien lähetyksessä aamulla kertomassa kuulumisiaan.

Haastattelun aikana Aamupojat Anssi ja Renne pyöräyttivät nimirulettia, jolla haettiin nimeä tulevalle lapselle. Tulokseksi saatiin Börje, sukupuolesta riippumatta.

Käy kuuntelemassa haastattelu: www.nrj.fi/aamu

NRJ - HIT MUSIC ONLY!

Että näin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe