sunnuntai 23. elokuuta 2009

Ikimuistoiset uutiset



Yle on jälleen kerran laittanut likoon sen, mihin muilla tv-yhtiöillä ei ole vastata. Vuosikymmenten tv-uutisarkistonsa. Itse asiassa 50 vuoden.

Se on pitkä aika televisiota. Mutta myöskin pitkä aika uutisia, joita on sensuroitu. Täysin vapaata uutisointia on Suomessa ollut vasta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Nyt olemme taas siinä tilanteessa, että varsinkin rikos- ja onnettomuustilanteissa uutisoinnille pitäisi saattaa rajat.

Ylen verkkosivuilla on nyt käynnissä äänestys ikimuistoisemmasta tv-uutisesta. Vaihtoehtoja on monia, osaa en olisi itse laittanut ja joitakin lisännyt. Olisi hyvä, jos ihmiset olisivat itse saaneet valita äänestettävät uutiset sen sijaan, että on pakko valita vaihtoehdoista. Tuloshan olisi kuitenkin ollut hyvin pitkälti sama.

Tällä hetkellä kun noin tuhat ihmistä on äänestänyt. WTC-tornien iskut näyttävät pitävän kärkeä ja seuraavana on Estonian uppoaminen. Nämä kaksi tv-uutista pitivätkin ylivoimaista kärkeä. Itse äänestin Estoniaa, koska se minua kosketti enemmän.

Suuren uutisen tunnistaa vähintään siitä, että muistaa sen hetken, kun näki uutisen televisiosta. Itse muistan sekä Estonian että WTC:n. Kolmantena ollutta Berliinin muurin murtumista en muista. Tapahtuiko se edes yhtenä päivänä? Siitä kun on jo parikymmentä vuotta aikaa.

Estonian uppoamisuutisen kuulin Maikkarin aamutv:stä. Minulle sen piti olla ihan normaali lukion kakkosluokkalaisen aamu. Mutta eipä ollut. Ensiksi ajattelin, että kohta sitä täytyy tulla tieto, että matkustajat on pelastettu. Eihän nykypäivänä ihmisiä huku, vaikka laiva uppoaisi. Mutta eipä tullutkaan sitä tietoa koskaan. Mutta kyllähän laivoja oli ennen uutista pitänyt enemmän tai vähemmän uppoamittomina. Estoniauutista on pitänyt jo 15 vuotta pystyssä kaiken maailman hölynpölyteoriat.

Hieman samanlainen epäuskon tunne nousi pintaan tietysti myös WTC:n tapauksessa. Pitkään halusi uskoa, että koneet törmäsivät vahingossa torneihin. Mutta eivätpä törmänneet. Ja eipä tämäkään uutinen ole hautautunut vielä historian hämärään.

Minun uutisnenäni ulottuu vain 80-luvun puoliväliin, joten sen varhaisempia uutisia en voi aikalaisena kommentoida. Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuus taisi olla niitä varhaisimpia mieleenjääneitä. En kuitenkaan 9-vuotiaana sen vakavuutta osannut ymmärtää. Vanhemmat varmastikin.

Mutta eipä tuossa äänestyksessäkään montaa 80-lukua vanhempaa uutista ollut. Olisiko ajateltu äänestystä nettisukupolvien näkövinkkelistä.


Tv:llä on uutisoinnin kannalta hurjasti etuja. Tänä päivänä kuvaa saa suorana mistä vain ja milloin vain. BBC:llä ja muilla tv-jäteillä on toimittajia joka niemessä ja notkossa. Mutta ennen kaikkea. Tv voi välittää tunteen, järkytyksen, ilon ja surun eri tavalla kuin paperilehdistö tai edes radio. Aivan tuoreena, omin silmin nähtynä.

Sillä on myös käytössään milteinpä perheenjäseneksi ruudun kautta tulevat tutut uutisankkurit, joiden hyvän illan tervehdyksiin vanhan kansan ihmisillä oli tapana vastata. Mutta on televisiolla päinvastaistakin vaikutusta. Televisiota on helppo sensuroida ja sen kautta on helppo välittää yksipuolista kuvaa yhdestä näkökulmasta.

Mutta mitä uutisia itse olisin ottanut mukaan. Vietnamin sodan päättyminen 1975 jo siitä syystä, että ensimmäinen tv-sota päättyi näyttäviin kuviin amerikkalaisten helikoptereissa roikkuviin vietnamilaisiin. Minuun vaikutti myös Ayrton Sennan menehtyminen Imolassa 1994. Tai miten olisi Mikkelin panttivankidraama 80-luvulla tai vaikka Jokelan kouluampumiset.

No, saivarrella voi loputtomiin. Uutisia menee ja uutisia tulee ja vaikuttavimmat jäävät sieluun.

PS. Uutinen on sekin, että sekä Big Brother ja Salatut Elämät alkavat ensi viikolla. Kumpaakin on puffattu viikkotolkulla. Ja kummastakin väännetty väkisin uutisia. Oletettavaa on myös, että meno kovenee molemmissa sarjoissa.


En tiedä, mistä on saatu päähän tuotantoyhtiöissä, että ihmisillä olisi jotenkin ylimaallinen hinku nähdä aina vain rohkeampaa menoa. Ihmisethän perustivat suorastaan kansanliikkeen, kun tylsistä tylsin Kotikatu muutettiin omituisemmaksi sarjaksi kuin Salatut Elämät.

Mutta mielipiteenilmaisun sallimissa maissa vain Suomessa seksi ja kuolema tai sukupuolinen poikkeavuus voivat yhä olla "rohkeita aiheita".

Yksi ehdoton suosikkisarjani Rokkarille morsian lähestyy loppuaan. Tässä Brett Michaels-suosikkini Every rose has it thorn.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe