perjantai 4. syyskuuta 2009

Päätöksenteon avoimettomuus osa 101 (Vantaa)



Täällä meillä Vantaalla julkistettiin ns. Vantaa-sopimus, joka pitää sisällään mitä monituisempia asioita, joilla vararikon partaalla horjuvaa Vantaata yritetään "pelastaa". Sopimus tehtiin ns. suljettujen ovien takana pienen piirin kesken. Tavalliselle ihmiselle se tarkoittaa vaikkapa huonossa lykyssä lähiterveysaseman katoamista.



Vantaa-sopimus on jo nimenä hieman omalaatuinen, sillä tavallisella vantaalaisella ei tähän hänen palveluihinsa vaikuttavalla sopimuksella ollut minkäänlaista mahdollisuutta vaikuttaa. Edes toimittajat eivät saaneet tietoa kärttämälläkään sopimuksesta. Sinänsä kaikista toimenpiteistä oli jo keskusteltu aiemmin, mutta junttatyyli oli mallia 70-luku tai kepulaiskunta.



On tietysti aivan totta, että mitään ei saisi lakkauttaa tai tehdä, mikäli jokainen lausuisi mielipiteensä. Saavutetuista eduista tuskin kukaan haluaa luopua.



Kunnallispolitiikkaa on vain mahdotonta ymmärtää. Logiikka on siitä monesti kaukana. Kuntalaisen on mahdotonta ymmärtää salakähmäisyyttä, jolloin puolueiden julkilausumat ovat erilaisia kuin lopullinen "sopimus".



Jos kuntia ei johdettaisi poliitikanvoimin, niin välillä tuntuu, että ne eivät olisi silloin vararikossa. Uusi ilmiö on se, että virkamiehet saattavat vain ilmoittaa, että jokin on lakkautettu. Vailla siis lainkaan poliittistakaan keskustelua. Täytyy muistaa, että kuntien johtavat virkamiehet  valitaan yhä poliittisin perustein.



Jos ajattelee asiaa laajemmin, yleensä niillä sopimuksilla on ollut eniten merkitystä, jotka tehdään salaa. Ajatelkaa vaikka sitä kuuluisaa Ribbentrop-Molotov lisäpöytäkirjaa, jolla Suomenkin kohtaloa ratkottiin ennen talvisotaa.



Politiikka on sopimuksia täynnä. Yleensä ne sopimukset pitävät, jotka poliitikot tekevät toisilleen. Harvemmin pitävät ne sopimukset, joita he ovat tehneet äänestäjilleen. Mafiassakin on reilumman pelin säännöt, siellä sentään tehdään suoraan  tarjous, josta et voi kieltäytyä.



En ymmärrä, missä vaiheessa politiikan on täytynyt tulla sellaiseksi, että vain harvat tietävät, mikä on muille parhaaksi. Varsinkin silloin, kun talous on armoton ja kaikkitietävä. Ja varsinkin kun päätöksien perustelut ovat nykyisin vain yksi ainoa sana. On pakko.



Muun muassa näistä syistä en itse halua olla politiikassa mukana. En usko muutoksen politiikan kautta tai edes järjestöjen kautta. Muutoksen täytyy lähteä syvemmältä. Sen täytyy olla meissä muuttuva ihminen.



PS. Tänään tein töissä tiedotteen BB:stä. Uskokaa tai älkää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe