tiistai 1. syyskuuta 2009

Vippaathan vähän!



En yleensä kirjoita blogiini suoranaisesti töistä tulleita asioita, mutta nyt on pakko laittaa  virtuaalikynä sauhuamaan kiukusta (kuten kuvasta näkyy) heti töistä päästyäni. Kollegani oli tehnyt kelpo tiedotteen pikavippien vaikutuksesta ihmisten elämään. Sinänsä pikavippien turmiollisuudessa ei uutta ole, mutta nyt tieto perustui erään sosiaalialan ammattilaisen omakohtaisiin kokemuksiin sosiaalisen luototuksen pomona.



Nuorethan ovat näitä pikavippejä ottaneet niin kauan kuin muistamme. Hommahan pysyy jotenkuten kasassa kun on töissä. Mutta kun työttömyys iskee ja ulosotto, ei ole enää järkeä käydä töissä, vaikka niitä löytyisikin. Osa nuorista voi vippejä ottaa ajattelemattomuuttaan, osa ei osaa vain asioistaan huolehtia.


Uusi ilmiö on vanhusten pikavipit. Selvitääkseen esim. lääkekuluista he joutuvat ottamaan pikavippejä. Mihin tämä maailma on mennyt, jos jo eläkeläisetkin joutuvat vippaamaan näiltä pahempaakin pahemmilta koronkiskureilta. Todellinen korkohan voi pikavipeissä olla jopa 100 prosenttia. Joku miettii, että miksei ole ottanut eläkevakuutusta, mutta sellaiseen ei kaikilla ole varaa, kun tulot menevät elämään tässä ja nyt. Jopa ihmisten eläkevakuutuksia pyöritellään rahastoissa häikäilemättömästi. Riskiä pitäisi ottaa, ethän sinä voi jättää rahojasi lojumaan. Tavallista korkotulosäästötiliä on täysin mahdotonta löytää kysyt pankista kuin pankista.



Pikavippifirmojen vastuullisia on mahdotonta löytää, kun ihmisten asioita järjestellään kuntoon sosiaalihuollossa. Puhelinnumerot eivät  vastaa ja vastuuta väistellään niin kuin tapana on. Mutta tuskin pikavippifirmoja pyörittävät kehtaavat edes katsoa itseään silmiin. Tai sitten heitä ei yksinkertaisesti kiinnosta velallisen kohtalo. Hehän markkinoivat jo mahdollisuuutta ottaa pikavippejä veronpalautuksiaan vastaan. Keinot ja röyhkeys ovat loputtomat.



Pikavipit ovat kuitenkin rahoitusjärjestelmämme mädännäisyyden huippu. Olen vahvasti sitä mieltä, että raha-asioitaan ei kohta pysty enää hoitamaan ilman talousjuridiikan ammattilaisen apua. Ihmiselle myydään rahoitusvaihtoehtoja, joiden ehdot eivät pysy samana. Osamaksulla vähänkin pienituloisemman kun on hankintansa rahoitettava.



Esimerkki: Itse hommasin sängyn nollakorolla ja nyt tuli ilmoitus, että korko nousee 10 prosenttiin. Pienellä, selittämättömällä kielellä siellä on taas lukenut jokin reunaehto, mitä luottavainen asiakas ei ole huomannut. Olen lopen kyllästynyt siihen, että kun rahasta on kyse, ei voi mihinkään luottaa. Olen jo vaihtamassa pankkiakin, mutta jos vielä vain voisi, kantaisin palkkapussin kotiin tai tekisin itselleni rahasäiliön Roope Ankan malliin.



Rahoitusjärjestelmän valvonnasta ei kukaan halua ottaa vastuuta. Aina on helppo syyttää sitä, joka rahoittajien lankaan menee. Mutta voiko sitä vastuuta enää sysätä täysin kansalaisen kontollekaan, kun mihinkään ei voi luottaa kun kyse on rahasta.



Viva Revolution!



PS. Tänään töissä herätti kahvihuoneessa keskustelua tämä nk. Audimies eli Audin markkinointijohtaja, joka oli Anna-lehdessä kertonut naisihanteestaan. Sehän oli tietenkin provosoiva, hän vertasi mm. naisen ominaisuuksia autoon ja ilmoitti pitävänsä pitkiä korkoja pitävistä naisista. Ja mikä tahansa tasa-arvoon liittyvä ylittää tietenkin uutiskynnyksen.



Olen sen verran kyyninen, että uskon, että tässäkin oli kyseessä täydellinen markkinointikikka saada julkisuutta ja samalla kasvattaa myyntiä. Tuskin Audeja naiset muutenkaan ostelevat, mutta sovinistimiehet kyllä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe