keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Koivusalon Pohjantähteä odottelee hän kiivaasti...



Alussa oli suo, kuokka ja Jussi. Kuva: www.artista.fi


4.12. se päivä sitten koittaa. Timo Koivusalon Täällä Pohjantähden alla -elokuvan ykkösosa tulee ensi-iltaan. Minulle tuo päivä on etukäteen pyhä Väinö Linna-fanaatikkona. Joitakin kritiikkejä olen onnistunut elokuvasta netistä löytämään, eivätkä ne lytänneet täysin elokuvaa, kuten olisi voinut olettaa. Joku kirjoitti elokuvan olevan Koivusalon parhaimman. Toivotaan niin.



Monet eivät pitäneet ajatuksesta, että juuri Koivusalo ohjasi uusioversion elokuvasta. Mutta kuka muu sen olisi tehnyt, joku nokkelia kaupunkilaiselokuvia tekevä vai. Ei, Koivusalo oli oikea mies hoitamaan homman, sillä tätä miestä kiinnostaa porautua Suomen historiaan. Kyse taitaa olla kateudesta, siitä, että Koivusalo on uskaltanut luoda uransa muuta tietä, kuin olisi pitänyt. Suomessa kun ei siedetä toisin tekijöitä.



Mutta itse elokuvaan. Tunnustan, että vaikea on mennä katsomaan uutta versiota. Sen verran vahvasti Edvin Laineen versio on mieleeni syöpynyt puutteistaankin huolimatta. Näyttelijävalinnat olivat yksinkertaisesti loistavia.



Mutta ei Koivusalon elokuvassakaan huonoja näyttelijöitä ole. Elokuvan nettisivuilta löytyy vaikuttava lista nimiä. Keskustelua tulee herättämään varmasti Akselin näyttelijä Ilkka Koivula. Akselihan se pääroolissa on. Risto Tuorilaa sopivampaa nimeä ei olisi voinut löytää näyttelemään Koskelan Jussia. Topi Salmelaa Laurilan Anttoon roolissa odotan myös. Hannu-Pekka Björkman on kovan paikan edessä kirkkoherrana, sen verran mainio Matti Ranin oli vanhassa versiossa. En kyllä hetkeäkään epäile, ettei Björkman roolista sopeutuisi. Mies kun saattaa olla tämän hetken paras suomalainen miesnäyttelijä.



Spekulointia riittää. Minkälainen on elokuvan musiikki? Akselin ja Elinan häävalssi vanhasta versiosta lienee tämän päivän suosituimpia häävalsseja tosielämässäkin. Onko kuvauksessa uskallettu rikkoa Edvin Laineen teatterimainen kuvaustyyli? Ja miten sisällissodan ajat kuvataan, kun tuota sotaa eläneitä ei juuri enää ole elossakaan, toisin kuin 60- ja 70-luvun vaihteessa Laineen version aikoihin.



Näihin kaikkiin kysymyksiin odotan mielenkiinnolla vastauksia joulukuussa. Ja mikä parhainta, toivottavasti Täällä Pohjantähden alla -kirjat löytäisi uusia lukijoita.Ne ovat parasta, mitä suomalaisella kirjallisuudella on tarjota.Vaikka minusta Koskeloiden saagan olisi kuuluttava oppivelvollisuuteen. Hullumpiakin asioita kouluissa opetetaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe