lauantai 7. marraskuuta 2009

Lapsuudestaan kiitollinen ihminen


Vaikka lapsuus on monessa suhteessa kiusallista aikaa. Ainakin minulle se oli kiusallista, niin lapsuudesta löytyy runsaasti asioita, jotka on myöhemmin tuomittu menetettäväksi. 


Ja vaikka julkkikset kertovat vuoronperään lasisesta lapsuudestaan, niin lapsen elämä on silti ainutlaatuista aikaa. Kerron miksi. Ja en muuten pitäisi kovin eksoottisena sitä lasista lapsuuttakaan, sillä Suomessa on jokaisessa perheessä tai suvussa olevan vähintään yksi alkoholisti. Niin tai näin, lapsuudestaan kiitollisia ihmisiä on Suomessa harvassa, syystä tai syyttä. Huonotkin ajat ovat aina osa elämäntarinaa.



Lapsuus on elämyksellistä aikaa. Uusia asioita löytyi loputtomiin ja elämyksellisiä kokemuksia riitti. Esimerkiksi sairastaminen. Lapsuudessa flunssa merkitsi määräaikaista vapautusta koulusta ja kun itse uskoi riittävästi asiaansa, niin sitä tunsi entistä kipeämmäksi itsensä, jotta voisi olla päivän kotona. Ja jos oikeasti sairastuikin, sairaus parani. Vastaava sairausnäyttelylahjakkuus pääsi seuraavan kerran käyttöön vasta armeijassa. Nyt vaivat tuntuvan vaivaavan ikuisuuden, vähintäänkin psykosomaattisella tasolla.


Lapsen onni on myös kokea kaikki asiat isoina. Minulle Keravan Anttila merkitsi 80-luvulla tavaratalojen ravintoketjun huippua, kun se nyt näyttää miltei säälittävän pieneltä. Autot olivat isoja ja aikuiset isoja. Itsensä vain tunsi pieneksi ja tuosta oireesta en ole vieläkään päässyt eroon.



Sairauksien lisäksi loppuivat lapsuudessa ja nuoruudessa myös elämänvaiheet. Joka syksy tiesi, että keväällä koittaa taas kesäloma. Lapsen elämä oli mukavasti rytmitettyä, varsinkaan kun minua ei kiikutettu vanhempien kunnianhimon takia kaiken maailman kerhoihin. Shakkikerhossa yritin koulussa käydä, mutta ei siitä mitään tullut.



Nyt elämä jatkuu loputtomiin, kunnes kuolee. Ei ole mitään muuta rytmiä, kun herätä aamulla ja mennä töihin ja odottaa viikonloppua. Hyvässä lykyssä tähänkin lystiin tulee loppu, jos jää työttömäksi. Ja sitten vain herää aamuisin ja homma olikin siinä. Menisinkö kirjastoon lukemaan lehdet, vai odotanko Kelan päätöstä postiluukun edessä ja laskisin eurojani, että riittävätkö rahat kuun loppuun asti? Vaihtoehdot ovat miltei siinä.


Lapsena saattoi ikävistä asioista ja huonosta olosta syyttää aina koulua, vanhempia tai sisaruksiaan. Aikuisena kaikki on itsensä varassa, sillä nykyisin aikuiset ovat aina itse syyllisiä ongelmiinsa. Kukaan ei huolehdi asioita puolestasi, eikä elätä sinua pyyteettömästi.



Jos olisin uudestaan lapsi, olisin varsin kiitollinen elämästäni.


------------------------------------------------------------


Isänpäivästä: Vaikka en periaatteesta kannata suomalaiseen perinteeseen kuulumattomia juhlia, niin onnea iseille. Osanne ei helppo. Minusta pitäisi perustaa myös Isättömien päivä. Samaan aikaan kun koululaiset ovat pakotettuja tekemään niitä maailmanparasisä-kortteja, niin isättömät voisivat tehdä kortteja, millaisia haluaisivat isänsä olevan.


------------------------------------------------------------


Kyllä tuntui hyvältä lukea uutinen herrasta, joka oli onnistunut huijaamaan pankkeja, jotka sentään ovat huijaamisen ammattilaisia. Siitäs saitte maistaa omaa lääkettänne.


--------------------------------------------------------------------


Viime viikolla tuli telkusta Leningrad Cowboysin ja puna-armeijan kuoron keikka vuodelta 1993 Senaatintorilla. Kyllä oli upeaa katseltavaa. Melkein suututti, etten silloin uskaltanut mennä paikan päälle.Tämä kyseinen Knockin on heaven´s door on myös youtubekaraokesuosikkejani.



Muotiblogiosuus: Ostin Tarjoustalosta itselleni oikein kunnon flanellipyjaman. Pyjamat kun ovat suuri rakkauteni. Uusi rakkauteni on myös oliivit, joita syön miltei pari purkillista viikossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe