tiistai 17. marraskuuta 2009

Oikeudet ne on lapsellakin


Kyllä se kaupungin työntekijäkin tarvittaessa venyy samoin kuin toimenkuva. Tänään ajelin ympäri Vantaata sikainfluenssarokotuksia neuvoloihin. Oikeasti tuli sellainen olo, että tässähän on nyt hyödyksi enemmän kuin tiedottajan työssä. Joihinkin neuvoloihin ei meinannut sisään mahtua.



Mutta ehjänä sain kaikki rokotteet perille ja mahdolliset ylinopeussakot tulevat tienvarsi kameroista sitten myöhemmin.


Perjantaina on kansainvälinen Lapsen oikeuksien päivä. Tiesittekö? Tahtoo sanoa, että 20  vuotta sitten YK:ssa ratifioitiin Lapsen oikeudet -sopimus, jolla allekirjoittajamaat takasivat lapsille tietyt perusoikeudet. Eriasia on, miten oikeudet toteutuvat valtaosassa maailman maita, joissa jo perushuolenpito on vähän niin ja näin.



Ei siitä kyllä niin kauan ole, kun Suomessakin lapset olivat lähinnä vanhempiensa omaisuutta, eikä omia yksilöjään. Heidän arvonsa mitattiin lähinnä työpanoksella.



Tätä nykyä Suomessa lapsista pidetään huolta joko erittäin hyvin tai huonosti. On kyllä suuri vääryys, miten erilaisista lähtökohdista lapset joutuvat elämänsä aloittamaan Suomen kaltaisessakin maassa. Joissakin perheissä lapsi on miltei kuningas, joka ei voi tehdä mitään väärin ja hallitsee suvereenisti perhettään. Ja toisissa perheissä taas lapset kyyhöttävät sängyn alla piilossa, kun vanhemmat mäiskivät toisiaan.



Yhteiskunta voi tehdä ja on tehnyt paljon (jopa liikaa) perheiden hyväksi, mutta elämää se ei voi perheiden puolesta elää. Jos vanhemmat ovat lapsen tasolla omien asioidensa hoidossa, ei perheellekään voi olla kovin hyvää ennustetta. Elämä on siinä mielessä epäoikeudenmukainen juttu, että tälläisille vanhemmille lapsia tuntuu syntyvän kovin helposti.


Lapsen liika suojelu ja paapominen on toisaalta yleistä. Minusta sekin rikkoo lapsen oikeuksia siinä missä lapsen kaltoinkohtelu. Maalais- tai kaupunkilaisjärki on osalta vanhemmista kadonnut. Nämä vanhemmat soittelevat viranomaisille pikkuasioistakin ja jopa armeijaankin olen kuullut äidinpoikien äitien soittaneen. Näitä hysteerisiä vanhempia soittelee minullekin töihin aika ajoin.



Lapsilla myydään vaikka mitä hyväntekeväisyyskonsertteja ja kampanjoita. Medialle ei mikään ole herkullisempi uutisaihe kuin kaltoinkohdeltu tai vakavasti sairas lapsi. Lapset myyvät jo pelkällä pinnallisella tasolla.



Yleensä suomalaiset eivät puutu toistensa asioihin, mutta lastensuojeluilmoituksia he tekevät herkästi. Mutta kuinka paljon lasta kuunnellaan todellisuudessa, on aivan eri juttu, kuten tiedämme näistä huoltajuustaisteluista.



Paikallislehdestämme Vantaan Sanomista luin muuten jutun, että Suomessakin sikiöitä abortoidaan niiden sukupuolen perusteella. Eli ei se ihan Kiinan ja Intian ongelma ole.


---------------------------------------------------------------------------------------


Kaikella sitä voi elantonsa ansaita. Eilen katselin vahingossa pätkän Aasiassa pelaavista tietokonepelaaja-ammattilaisista. Vanhemmat voivat antaa nyt nörttipoikiensa pelata rauhassa illat pitkät. Nimittäin nämä ammattilaispelaajat ovat miltei rocktähtiä Aasiassa, siinä missä Suomessa he ovat halveksittuja nörttejä.


-------------------------------------------------------------------------------------------


PS. Vantaalaisetkin ovat vihdoin heränneet. Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajusen siirtomaaherratyylinen haastattelu Hesarissa paljasti asenteet Vantaata kohtaan lopullisesti ja sai jopa maltillisimmat takajaloilleen.

----------------------------------------------------------------------------------------------


Suoritin kansalaisvelvollisuuteni. Ostin Mariskoolin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe