Onko blogien aikakausi jo ohi?


Viime aikoina olen tärmännyt useaan kertaan ilmiöön, että suosikkibloggaajani ovat päättäneet lopettaa bloginsa. Hyvätkin kirjoittajat ovat lopettaneet tai päivittävät blogiaan kerran kuukaudessa.



Syynä turhautuminen ja että verkossa vaahtoaminen pikemminkin lisää huonoa tuulta kuin poistaa sitä.  En tiedä, onko tämä pysyvä ilmiö, mutta väkisinkin tulee mieleen, että jääkö bloggaaminen ja sosiaalinen media ylipäätään historian kuriositeetiksi ja palataan vanhaan, jossa sanomalehtien yleisönosastot ovat ainoa keino saada mielipiteitään julki.


Sosiaalisen median aika tuntuu olevan ohi, ennen kuin siihen ovat kaikki heränneetkään.


Samaan aikaan kun sosiaalista mediaa hehkutetaan, niin tosiasiassa ihmisiä poistuu niin facebookista kuin bloggaamisen maailmasta. Tarjontaa on myös yksinkertaisesti liikaa. Jonkinlaista pudotuspeliä täytyy tapahtua. Eihän ihmiset kohta elä enää muualla kuin verkossa. Mistä sitten kirjoittaa jos ei enää ole muuta elämää kuin verkkoelämä?



Itsekin olen miettinyt samaa eli blogin lopettamista. Onko blogin kirjoittamisessa mitään järkeä, kun se ei vaikuta mihinkään? Kyllä täällä saa kirjoittaa - oikein kyllä - mitä tahansa, mutta lukijoita en tule koskaan saavuttamaan niin paljon kuin esimerkiksi toimittajana tekisin. Bloggaajia pidetään aina kakkosluokan wannabe-journalisteina, elleivät tietenkin itse ole toimittajia. Maailma tuskin jää kaipaamaan, jos häviän eetteeristä. En kuulu kenenkään aamukahvipöytään.



Olen yrittänyt blogiani markkinoida keinolla jos toisella, mutta hyvänäkin päivänä blogissani käy tilastojen mukaan alle sata ihmistä. Se on turhauttavaa, koska olen kirjoittanut jo vuosia. Onko tämä kaiken vaivannäön ja ennen kaikkea siihen käytetyn ajan arvoista? Välillä tulee mieleen, ettei ole.



Tämänkin ajan voisin viettää kirjoittamalla omakustannetta, sillä kustantajaa en tule koskaan teksteilleni saamaan. Mieleen tulee, että onko bloggaamiseni vain huomion hakua huonolle itsetunnolleni, kun kukaan ei muuten teksteistäni innostu. Haaveilen myös vapaan kirjoittajan elämästä, mutta minkäänlaisia tuloja en bloggaamisesta saa, en edes hyödyllisiä kontakteja, jotka auttaisivat minua eteenpäin. Nyt ilmaiset blogialustat varmasti myös muuttuvat ennen pitkää maksulliseksi, haluanko jopa maksaa jatkossa bloggaamisesta?



Omasta mielestäni olen laittanut itseäni paljon likoon bloggaajana. Silti suosituimpia blogeja ovat julkkisten blogit tai kakku- kautta muotiblogit. Jos kirjoittaisin vain itselleni, niin tämä olisi varmasti ihan ok. Mutta kun en kirjoita, ajattelen kovastikin, mikä lukijoita voisi kiinnostaa. Silti sellaiset bloggaajat ovat suosituimpia, jotka eivät edes vastaa lukijoidensa kommentteihin. Minulle taas heidän huomioiminen on kaiken a ja o. Onneksi lukijoiden joukossa on sentään jokunen uskollinen.



Silti en ole lopettamassa blogiani (ainakaan lähiaikoina), kirjoitan peräti kahta. Jokin minua ajaa kirjoittamaan, mutta jos tuo jokin häviää, niin liityn minäkin sosiaalisen median hylänneiden joukkoon.



On annettava vuoro myös epäuskolle.


------------------------------------------------------------


Luettua: Aino Kallas: Sudenmorsian. En ole oikein koskaan ollut kauhukirjojen ystävä, eikä tämä ihmissusikertomus Hiidenmaalta minua vakuuttanut. Mutta genren ystäville varmasti lukemisen arvoinen.


----------------------------------------------------------


Sikainfluenssa tuntuu päästävän ihmisten todellisen keski-aikaisen luonnon esiin, jonka olemme kai kokeneet viimeksi aidsin levitessä. Mitä monimutkaisempia salaliittoteorioita olen kuullut, miksi kaikkia ei voisi rokottaa nyt heti ja justiinsa. Nykyihmisiltä puuttuu kyky odottaa, kaikki pitäisi saada heti. Ja mitä siitä seuraa kun sata muuta ajattelee niin samaan aikaan samassa paikassa. Jopa sekin on huono asia, ettei ole jonoja. Silloin ollaan kuulemma organisoitu homma huonosti.


-------------------------------------------------------------


Ruotsinkieliset hypähtivät takajaloilleen kun Mikael Jungner väläytti sivulauseessa myös FST:n lakkauttamista säästösyistä. Toivottavasti eivät lakkauta Yleteemaa, jonka takia televisiota yleensä viitsii enää katsoa. Eikä FST:ään ohjelmissa vikaa ole.



Ihmetyttää vain, että mikseivät säästötoimenpiteet kunnissa ja valtiolla koskaan kosketa ruotsinkielisiä?



Talvinen kuva parvekkeeltani.

Kommentit

Suositut tekstit