perjantai 11. joulukuuta 2009

Äiti-Venäjän aakkosia



www.atenakustannus.fi


Koska olen innostunut Venäjästä ja eritoten venäläisyydestä päätin liittyä Suomi-Venäjä-seuraan. Vielä en ole missään seuran tapahtumissa käynyt, mutta ehkä sekin päivä voi koittaa. Niin tai näin, ostin kuitenkin Outi Parikan Äiti-Venäjän aapisen. Entinen Maikkarin Moskovan kirjeenvaihtaja osaa kirjoittaa, niin kuin toimittajan kuuluukin. Vaikka kirja on painettu pienen pienellä tekstillä, olen kohta ahmaissut Äiti-Venäjän suihini. Lähettäisin mieluusti Parikalle kiitokseni kirjasta, vaikka tätä kautta, jos hän sattuu kirjoitukseni löytämään.


Ja monia mielenkiintoisia yksityiskohtia jäi mieleen.


Ensiksikin venäläiset pitävät suomalaisista. Parikka kertoo kirjassaan, kuinka venäläiset suhtautuvat suomalaisiin hitaina, mutta hyväntahtoisina ihmisinä. Vaikka Suomessa pelätään tänä päivänäkin lausua julkisesti mielipiteitään Venäjästä, venäläiset itse eivät näin pienen kansan kommentointia juuri noteeraa. Venäjällä myös luullaan yleisesti, että Suomessa on jonkinlainen kieltolaki. Sen verran railakkaasti suomalaiset votkaturistit pitivät Suomi-kuvaa yllä vanhassa Leningradissa.


Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös venäläisten käsitys suomalaisesta saunasta. Suomalainen sauna kun on heidän mielestään kuumempi ja kylmempi kuin venäläinen virkaveljensä. Venäjällä myös lauteilla maataan eikä istuta. Aika riskaabeliä muuten, jos votkaa on tullut nautittua liikaa.


Mutta enemmän kuin venäläisten ja suomalaisten eroista, kirja kertoi venäläisistä itsestään. Venäläinen byrokratia ja virkavaltaisuus on ulkomailla käsite, mutta itse asiassa se ei ole mikään uusi ilmiö. Se on perintöä jo tsaarin ajalta, ja johtuu ehkä myös maan valtavan suuresta koosta. Suomessa virkamiesten lahjonta on harvinaista, mutta Venäjällä se on tapa nopeuttaa asioiden kulkua junnaavassa byrokratiassa.


Kirjaa lukiessa tuli kyllä mieleen, että vaikka venäläinen arkipäivä ei liene aina ruusuilla tanssimista, niin maassa ainakin tunteilla on sijansa. Ihminen saa reagoida asioihin vahvasti ja tunteella, vaikka toisaalta maa elää vahvoista johtajista, eikä millekään vahvasti poikkeaville mielipiteille ole esim. työelämässä varmaankaan sijaa.


Mutta kaiken ristiriita venäläisyydessä kai ainakin minua kiehtookin. Esimerkkejä kirjasta. Vaikka venäläiset naiset eivät elä lähimainkaan samanlaisessa tasa-arvossa miesten kanssa kuin Suomessa eletään, niin naisia myös huomioidaan enemmän. Ovet avataan ja ruusuja raijataan ja naisten päivänä naiset ylistetään maasta taivaaseen. Venäläinen nainen onkin äärimmäisen kärsivällinen miehensä suhteen, kun Suomessa miehelle näytettäisiin jo ovea.


Lisää kirjasta. On mielenkiintoista, että venäläiset ovat yllättävän virallisia, vaikka tutustuttua ollaan sitten ylimpiä ystävyksiä. Suhdeverkosto on Venäjällä äärimmäisen tärkeä, mikäli meinaa saada asioita juohevasti hoidettua. Ja ystäviin ja tuttaviin täytyy myös pitää yhteyttä. Suomessa taas homma menee niin, että virallisuus senkun vähenee, vaikka puhutaankin verkostoitumisen tärkeydestä.



Mutta niin myös aito läheisyys on Suomessa katoamassa. Venäläinen läheisyys ilmenee rakkaitaan kohtaan jopa hautajaisissa asti. Vainajan mukaan arkkuun laitetaan hänelle tärkeitä esineitä ja vainajaa saatetaan muistaa hautuumailla votkan ja purtavan kera ja tarjota jopa vainajalle ryypytkin. Ja siellä maan alla jos missä, sitä mahtaa olla jano.


Venäjä on myös kuuluisa kirjailijoistaan, mutta kirjallisuus on menettänyt asemaansa televisiolle. Kun mietin, ei minulle tule yhtään venäläistä nykykirjailijaa mieleen. Liuta vanhoja suuruksia kyllä. Tosin johtuu siitäkin, ettei venäläistä nykykirjallisuutta juuri suomenneta.


Haaveenani muuten on, että löytäisin valmisteilla olevalle runokokoelmalleni venäjäntäjän. Oma kielitaitoni ei siihen missään tapauksessa riitä.



--------------------------------------------------------------


Joululahjavinkki. Birdlifen nettisivuilla voit lahjoittaa linnuille kodin, eikä sinun tarvitse edes jalkojasi liata. Pönttö nimittäin viedään metsään puolestasi juuri niille paikoille, missä pesimäpaikoista on huutava pula. Itse ajattelin laittaa veronpalautusrahojani tähän hyvään tarkoitukseen.



Metsistä muuten. Tässä uutinen, jota ette heti usko. Luin sen Historia-lehdestä. Metsien määrä on Euroopassa kasvussa. Tämä johtuu siitä, että Itä-Euroopassa metsätalous on vähentynyt radikaalisti itäblokin romahduksen jälkeen. Suomessahan ei kannon kantoa jäljelle jätetä ja muualta Euroopasta metsät on kaadettu jo hyvän aikaa sitten.


---------------------------------------------------------


Julkisen sanan neuvosto. Tämä neuvosto on kyllä mielenkiintoinen. Eivät tunnu pääsevän oikein mistään yhteisymmärrykseen ja eroamiset päätösten vuoksi neuvostosta ovat miltei jokavuotisia. Tosin minun mielestäni Vanhasen lautakasajupakka oli enemmän huvittava kuin sykähdyttävä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe