torstai 17. joulukuuta 2009

Sosiaalista mediaa - jälleen kerran



Vaikka yksityiselämässäni epäilen vahvasti sosiaalisen median autuutta, niin yrityksille ja yhteisölle siitä olisi kovasti hyötyä, mikäli ymmärtäisivät/haluaisivat ymmärtää asiasta jotain.


Tänään olin tilaisuudessa, jossa Zeeland Societyn luova johtaja Miikka Leinonen kertoi sosiaalisesta mediasta ja miten ko. mediaa voi käyttää yrityksissä ja yhteisöissä hyväksi.



Yleensä ihmiset kääntävät homman huumoriksi vain alkoholia ja seksiä sivuavissa aiheissa, mutta tässä tilaisuudessa tietämättömyys sosiaalisesta mediasta tuntui olevan ylpeyden ja huumorin aihe. Varsinkin iäkkäämmällä väellä. Mutta oliko kyse sitten pelosta tuntemattoman edessä, en tiedä.


Mutta mielenkiintoisia asioita Leinonen kaikesta huolimatta kertoi. Virkamiehet kun kaipaavat ohjeistusta kaikkeen, niin niitä Leinonen myös antoi. Laitan niistä tähän (valta)osan.



Avoimuus.  Ihmisiin olisi suuntauduttava aidosti alhaalta ylöspäin, eikä vain suoltaa heille tietoa ja päätöksiä. Leinonen mainitsi, että vanhan ajan skuupit eivät enää toimi, sillä tieto leviää nopeasti moneen eri mediaan verkossa. Hän puhui ns. vanhasta mediasta ja busineksesta että uudesta. Vanha haluaa säilyttää vanhat rakenteet kun taas uusi haluaa ihmiset aidosti mukaan. 



Leinonen puhui myös ns. naamioiduista sosiaalisista verkkopalveluista, jotka hänen mukaansa on luotu mainostajia, ei palvelujen käyttäjiä varten. Nämä palvelut eivät ole aidosti sosiaalista mediaa ja jopa maksullisia.


Mieleeni tuli, että kuinka moni lehden toimittaja vastaa lehden nettisivuilla blogiinsa tulleisiin kommentteihin? Tai onko tv-kanavan ohjelmiston listaaminen blogiin aito blogi? Ja miksi palautetta halutaan firman kuin firman nettisivuilla, eikä vastausta kuulu?


Hän kannusti myös yritysten ja yhteisöjen edustajia olemaan reilusti oma itsensä verkossa. Ei saa pelätä kertoa omia henkilökohtaisia näkemyksiään nuhtelun pelossa. Mutta mikäli asia koskee työnantajaa, on silloin reilusti kerrottava taustansa, jos esiintyy asiantuntijana.



Leinosen mielestä kaikkiin keskustelupalstojen törkeyksiin ei kannata edes lähteä mukaan, mutta ihmiset olisi otettava ideointiin mukaan. Asiakas kun on aina asiantuntija.



Hän heitti myös luvun 10 prosenttia, jonka työntekijä voisi käyttää työajastaan sosiaalisessa mediassa. Riippuu tietenkin työstä.



Menestystä sosiaalisessa mediassa voi yritys tai yhteisö hänen mielestään mitata sillä, kuinka läheiseksi asiakas tuntee oman organisaation tai kuinka paljon asiakas voi osallistua.



PS.  Vaikka Kööpenhaminassa ratkotaan ihmiskunnan tulevaisuutta, uutisoiduin uutinen taisi tällä viikolla olla Citymarketin aikeet ottaa hieromasauvat normaalikauppaan myyntiin. Mistähän moinen kohu? Ei kai dildo ole loppujen lopuksi sen kummallisempi asia kuin kondomit ja vähemmän vahingollinen kuin tupakka tai alkoholi. Loistavasti markkinoitu, kun itse tuotetta ei käsittääkseni ole edes laajassa myynnissä vielä Citymarketissa.


Mitä kaikkea muuta tuhmaa kaupoissa voitaisiin vielä myydä? SM-settejä? Joka pojan transsuilupakkauksia? Tylsää seksistä on tullut joka tapauksessa. Aivan turhan arkipäiväistä, kun jokaisessa elokuvassakin täytyy olla pakollinen rakastelukohtaus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe