sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Vuosipäiviä



Kuva: Wikimedia Commons


Näin loppuvuonna olemme viettäneet kahden eri tapahtuman vuosipäivää. Romanian vallankumouksesta on tullut tapahtuneeksi 20 vuotta ja tsunamistakin viisi vuotta. Vuosipäivät ovat lehtien vakiokauraa vuoden hiljaisina päivinä, joten miksipä ei minunkin.


Itä-Eurooppa loi nahkansa 80-luvun viimeisinä vuosina pääosin rauhallisesti. Jopa Itä-Saksakin sujahti uuteen kurjuuteensa yhtenäisen Saksan kehitysalueena juohevasti. Romaniassa näin ei käynyt. Sinänsä tilanteessa ei yllättävää ollut. Romaniassa oli vahvin johtajan henkilökultti. Sellaiset valtiot harvemmin vaihtavat rauhanomaisesti johtajaa, ellei tämä satu kuolemaan yllättäen ja luonnollisesti.


Nicolae Ceaucescu (toivottavasti meni oikein) ei kuollut luonnollisesti. Miestä vastaan pidetty muutaman tunnin pikaoikeudenkäynti oli irvokkuudessaan vertaansa hakeva. Vaikka Ceucescu Elena vaimoineen oli kaikkea muuta kuin armelias oman vallankäytön uhreilleen, näytti tilanne lähinnä kahden vanhan ja hauraan ihmisen mauttomalta tappamiselta.


Jo kahdenkymmenen vuoden historiallisella perspektiivillä olemme saaneet tietää, että Romanian "vallankumous" oli lähinnä vallankaappaus. Johtaja Ceaucesculle oli syötetty tietoa, että kansa rakastaisi häntä, vaikka tilanne oli aivan toisenlainen. Hänen hämmästyksensä buuavien kansalaisten edessä oli aito mielipuolisten abortin esto -hankkeiden ja rakennuskampanjoiden jälkeen.


Ja Euroopassa ammuttiin pitkästä aikaa laukauksia valtaa vaihdettaessa, joita saimme jouluviihteeksemme silloin aikoinaan seurata.


Kaikesta huolimatta Romania on kivunnut demokratian tielle, vaikkakin yskähdellen. EU-jäsenyys on plakkarissa, mutta Romanian mustalaisten kohtelu ei puhdista maan kilpeä vielä aikoihin. Ainakaan niin kauan kuin Romanian mustalaiset herättävät ärtymystä kerjäämällä parempiosaisissa EU-maissa.


Tsunami kosketti suomalaisia Romanian tapahtumia enemmän. Tietysti jo siksi, että uhrien joukossa oli miltei 200 suomalaistakin. JIMtv näytti vuosipäivän kunniaksi eilen oikein kotivideokuvaa tsunamien uhrien taltioimana. Sinänsä tuolla ohjelmalla ei mitään lisäarvoa ollut, kunhan mässäiltiin ihmisten tuskalla. Mutta vavahduttavia kuvat olivat palmupuissa roikkuvista ihmisistä, jonka tsunami riuhtoi mukaansa.


Mutta mitä tsunamista on opittu? Rannat lienee rakennettu jälleen täyteen Thaimaassa. Turistit ovat palanneet. Ja paikallisetkin, heillähän vaihtoehtoa ei olekaan. Turismista on elettävä, mikäli meinaa leivänsyrjässä pysyä. Valtiovaltakin on tsunamista oppinut. Kun aiemmin onnettomuuksia hissuteltiin, niin nyt kriisipsykologiarmeija valtaa uhrit aiemmin kuin lääketieteellinen apu.


PS. Matti Vanhanen päätti sitten vihdoin lähteä. Ehkä hän haluaakin poistua näyttämöltä kunnialla, eikä sen seuraavan kohun kaatamana. Joulun alla myös se onnistui kohtuullisessa hiljaisuudessa. En oikein usko, että hän voisi kauan jatkaa pääministerinä sen jälkeen kun on luopunut puolueen puheenjohtajuudesta.


Kazakstanista leivottiin ETYJin puheenjohtajamaa. Kiehtovaa, sillä maa ei sijaitse Euroopassa ja demokratiakin maassa on vähintään kyseenalainen. Toisaalta jos maat eristetään, niiden ihmisoikeustilanne yleensä pahenee.


PS. PS. Tutkimuksen mukaan ihmiset syntyvät kuin syntyvätkin myötätuntoisina. Vauvat kuulemma jakelevat lelujaan toisille vauvoille holtittomasti. Ihmiset  vain muuttuvat vanhemmiten katkeriksi ja epäluuloisiksi toisten ihmisten vaikuttimien suhteen. Ei kai?


Hulluus on todellakin vain sana. Satuin seuraamaan ennen joulua 4D-dokumenttia naisista, jotka leikkauttavat vaginoitansa kauniimmaksi. En tiennytkään, että vaginoillakin on kauneusnormit, sen verran viaton olen. Entistä irvokkaammaksi tämä tekee sen, että toisella puolella maailmaa tyttöjä ympärileikataan vieden heiltä mahdollisuus kokonaan seksuaaliseen nautintoon ja aiheuttaen kärsimyksiä koko loppuiäksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe