maanantai 11. tammikuuta 2010

Köyhien sankarit ja isättömät pojat


Ilmeisesti oman käden kautta kuollutta yleisjulkkis Tony Halmetta sanottiin joissain lehtijutuissa köyhien sankariksi. Sitä hän varmasti olikin, mutta aika yksioikoinen kuva köyhistä. He kun käyttäytyvät ja ajattelevat samalla tavalla. Mutta paremmin toimeentuleville kaikki köyhät ovat ilmeisesti samanlaisia.


Halme taisi olla suosituin ns. Irwin-kansan keskuudessa, noiden lähiöpubissa roikkuvien, kaljaa litkivien vaihtoehtoihmisten, jotka joko on ajettu tai ajautuneet elämään kaljan voimin. Koska Halmeen elämästä on kirjoitettu riittämiin, en hänen elämänvaiheisiinsa enempää keskity.


Nämä ihmiset ovat monien yhteiskunnan "toimenpiteiden" kohteena. Heidät halutaan "osallistaa", mutta heidän kieltään ei haluta kuulla tai sitä ei yksinkertaisesti ymmärretä. He ovat niitä suomalaisia, joita virallinen Suomi ei turisteille esittele teknologiakansan huippuosaajina.



Irwin-kansalle on turha tulla puhumaan korulausein tai kertoa heille, kuinka heidän pitäisi elää terveellisemmin. Heihin ei tehdä vaikutusta tutkinnoilla vaan raalla voimalla tai työllä.


Halme oli suorasanainen ja sanoi myös sellainen asioita, mitä virallinen Suomi ei halunnut kuulla. Sen takia hänestä tehtiin/tuli pelle, jonka mukaan hän itsekin eli loppuvaiheessaan. Hän ei ymmärtänyt poliitikkojen kieltä ja silloin on politiikassa alkua pidemmälle vaikea päästä.


Irwin-kansan ihanteet Halme täytti siinäkin mielessä, että hänen tarunsa sai ikävän lopun. Niin monen muunkin elämän kiertolaisen saa. Virallinen Suomi kun ei halunnut/halua edelleenkään kuulla Irwin-kansasta, virallinen Suomi puhuu kaunokirjaimin. Melkein kenelläkään muulla poliitikolla Halmeen lisäksi ei ole ollut kontaktia tuohon kansankerrokseen.


Tony oli myös isätön poika, jonka saattoi kuulla hänen uhoamisensa seasta. Isättömällä pojalla on suurin tarve todistaa olemassaolonsa oikeutus. Täytyy olla mahtavampi kuin tuo Suuri Tuntematon Isä. Sama koskee poikia, joilla isäsuhde on olematon tai erittäin huono.


--------------------------------------------


Satuitteko katsomaan Kansakunnan olohuone -dokkarin? Sen on tehnyt samaan aikaan kanssani Voionmaan opistossa ollut Jukka Kärkkäinen. Hänen tyylinsä on omaperäinen. Dokkareissa ei varsinaisesti tapahdu mitään, mutta ihmisten olemisestakin voi saada jännittävää aikaan, kuten hänen aiemmassa työssään Tupakkapaikassa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe