maanantai 25. tammikuuta 2010

Suomalainen toisinajattelu ja oikeus ajatteluun


Suomi on keskiseen Eurooppaan verrattuna monessa suhteessa poikkeuksellinen maa. Yksi on suomalaisen ajattelun ja ajatteluun oikeutuksen kapea-alaisuus. Konsensus jyllää, kunhan konsensus on oikea.


Tapaus Kaarina Hazard osoitti, että Suomessa ainoalla oikealla tavalla ajattelevat (omasta mielestään) vain julkisuuteen tiensä raivanneet akateeminen sivistyneistö tai sellaisena itseään pitävät. Aarno Laitisen termin mukaan päivystävät dosentit.


Kaikki muu ajattelu Suomessa on tämän itsekeskeisen vähemmistösivistyneistön (enemmistö akateemisista kun näkee asioista muutkin puolet) mielestä väärin. Ns. tavallinen kansan ajattelee heidän mielestään lähtökohtaisesti väärin.


Tapaus Halme alias Ludvig Borga paljasti tämän ylenkatsonnan "rahvasta" kohtaan harvinaisen selvästi, kukaan kun ei saisi loukkaantua juuri kuolleen ihmisen pilkkaamisesta. Meidät on kasvatetty väärin. Minun mielestäni sivistyneen ihmisen merkki on kyllä se, että hyväksyy myös näkökantoja, joita ei itse allekirjoittaisi. Eikä sivistynyt ihminen pilkkaa elämänhallintansa ja elämänsä menettänyttä ihmistä.


Hazard osoitti halveksunnan tavallista kansaa kohtaan vielä "anteeksipyynnössään" Iltalehdessä, joka lähinnä kertoi kansan tyhmyydestä hänen näkökulmastaan. Mokomat kun eivät ymmärtäneet "mediakritiikkiä", netissäkin on kuulemma vain hörhöjä.


Vaikka Hazardin kaltaiset persoonat ovat suomalaisista vähemmistö, he hallitsevat melkoista osaa median palstatilasta. "Asiantuntijaksi" kun ei koskaan kelpaa tavallinen kansalainen.


Tavallinen kannsalainen kuuluu niihin vain Kysytään kansalta -laatikkoihin asiantuntijan haastattelun yhteyteen. Hazardin kritiikki kohdistuikin pääasiassa iltapäivälehtiin, koska niissä tilaa saavat myös kansan tuntoja kirjoittavat ihmiset. Oli se sitten populismia, niin mitä siitä.


Keskustelu Borga-kolumnistista ajautui tosin heti sivuraiteille, kun eniten riideltiin siitä, saako kuolleista puhua pahaa. Todellinen riita olisi pitänyt käydä kansalaisten oikeudesta ajatella eri tavalla.


Ulla Appelsin kirjoitti asiasta hienon kolumnin viikonlopun Iltasanomissa. En löytänyt kirjoitusta netistä, joten en sitä voi valitettavasti  tähän linkata, mutta kannattaa kaivaa lehti esiin.


Suomessa toisinajattelusta on tehty myös huvittavan vähemmistön puuhastelua. Puuhun köyttäytyviä luonnonsuojelijoita ei oteta vakavasti, vaan luonnonsuojelijoista puhutaan kettutyttöinä tai muilla vähättevillä ilmaisuilla. Ilmastonsuojelukin on kuulemma liioittelua kun kerrankin sattui tulemaan pakkastalvi.


Suomalaisen yhteiskunnan muutoshaluttomuuden yhtenä ytimenä on myös se, että kansan syvän rivit ajattelevat aina väärin sivistyneistön mielestä. Suomessa toisinajattelusta on tehty korkeampaa salatiedettä. Aidot toisinajattelijat eivät saa Suomessa palstatilaa muuta kuin marginaalimielessä hieman huvittuneella otteella. Korpifilosofin on aivan turha lähetellä kirjoituksiaan lehtiin, koska hän ei sovi akateemisen toisinajattelijan muottiin, ellei sitten satu itse olemaan vaihtoehtoista elämään hakeva akateeminen.


Se on todettava, että Kaarina Hazard joutui maksamaan rohkeudestaan kalliisti, mutta toisaalta kauan paisunut kupla pamahti, jota tapaus Jussi Halla-Aho jo ennusti.  


Nyt lähiöiden kansa kyllästyi lopulta, että heihin suhtaudutaan kuin toisen luokan kansalaisiin. Hekin osaavat ajatella, vaikka heidän ajatuksensa ajatusten valtiaiden mielestä ovat vääriä.




Kuva:Wikimedia commons


Muualla maailmassa toisinajattelu saattaa viedä hengen. Kuvassa viime vuonna Iranin mielenosoituksissa kuolleen Nedan hauta. Hänestä tuli tahtomattaan sananvapauden kohtalon kasvot.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe