torstai 7. tammikuuta 2010

Väyrynen osa 101


Suomalainen politiikka olisi kovin paljon nykyistäkin tylsempää, ellei meillä olisi Paavo Väyrystä. Mies voidaan nuijia maanrakoon kuinka monta kertaa tahansa, mutta Paavo nousee kanveesista aina ylös. Harvasta nykypoliitikostamme on tullut käsitettä, Väyrysen lisäksi ehkä vain Mauri Pekkarisesta.


Väyrynen yllättää aina, kun sitä häneltä vähiten odotetaan. Nyt Väyrystä saattaa odottaa jopa keskustan puheenjohtajuus. Ainakin hän tekee kisasta paljon jännittävämmän. Väyrynen itse totesi Hesarin haastattelussa, että hän olisi puheenjohtajaksi radikaalein. Ja varmasti olisi. Väyrysen suunnitelmia kun ei voi arvata kuin Väyrynen itse.


Totuus kuitenkin on, että Väyrysen suuruudenpäivät ovat kaukana. Aniharvoin miestä näkee julkisuudessa kun ministerisalkkukaan ei ole raskassarjalainen. Viimeksi hän esitteli ylpeänä entistä avustajaansa, nykyistä euroedustaja Riikka Mannerta, kuin Ben Zyckowicz tallinsa palkintohevosia.


Mutta vielä 1980-luvulla Väyryseltä ei voinut julkisuudessa välttyä. Mies oli ikuisuusministeri ja riidat presidentti Koiviston kanssa olivat ainaisia. Väyrystä pilkattiin säännöllisesti sketsiohjelmissa, joihin antoivat aineksia pelkästään Väyrysen tunnusmerkit, toisistaan kaukana olevat silmät.


Silti Väyrynen on kaikkea muuta kuin huvittava hahmo. Mies on äärimmäinen poliittinen peluri, joka viimeksi pelasi/kiristi itselleen ministerinsalkun. Hän oli häätämässä Jussi Virolaista keskustan puheenjohtajuudesta kunnes kohtasi itsensä voittajan Esko Ahossa. Käsittääkseni oppipoika suoritti tuolloin palatsivallankumouksen.


Ei käy kateeksi demareita tai keskustalaisia. Molemman puolueen on ollut mahdotonta löytää kunnon puheenjohtajaa itselleen, johtuen jo siitä, etteivät itsekään tiedä enää mitä edustavat. En kyllä usko, että todennäköinen uusi puheenjohtaja Paula Lehtomäki keskustalle uutta kevättä tuo. Ainakaan välittömästi. Enemmän hänellä on kuitenkin uskottavuutta kuin Jutta Urpilaisella demareiden puheenjohtajana. Onkohan demareiden seuraava veto kaivaa Paavo Lipponen takaisin kehiin naftaliinista? Eero Heinäluomaa kaivataan kovasti takaisin.


-----------------------------------------------------


Sitten hömpän puolelle: Gordon Brown valittiin uutisen mukaan huonoiten pukeutuvaksi mieheksi. Jos määreenä on poliitikko, niin Suomessa tuo palkinto on jo kuulunut perinteisesti Erkki Tuomiojalle. Eikä kukaan muukaan suomalainen miespoliitikko tyylieksperttinä kunnostaudu. Puhumattakaan naispoliitikoista. Paula Lehtomäki ja Jutta Urpilainen olisivat edustavan näköisiä poliitikoita, jos heille edes vähän annettaisiin tyyliohjausta. Rivinaiskansanedustajista löytyy puolestaan hyvinkin tyylikkäitä ladyja. En tosin itsekään ole tyyli-ihme, minut voisi vähintäänkin valita Vantaan huonoiten pukeutuvaksi mieheksi.


-------------------------------------------------


Leffakuulumisia: dvd:ltä on nyt katsottu Kauhea kankkunen. Kyseessä on lähivuosien paras komedia, jos tykkää ronskista huumorista. Itse olen kärsinyt monia kankkusia, mutta kertaakaan en vastaavanlaista seikkailua ole kokenut kun tämä jätkäporukka järjestäessään polttarit Las Vegasissa.


-------------------------------------------------


Take That kuopattiin 90-luvulla ja ovat palanneet (ilman Robbie Williamsia). Hieno paluu. Joulun aikoihin tv-konsertti todisti sen. Miehistä on kasvanut aitoja viihdyttäjiä ja pikkutytöt vaihtuneet faneina hillittyihin keski-ikää lähestyviin naisiin (niin ja tietysti minuun).Tässä oma Take That -suosikkibiisini.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe