sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Eastwoodin haikeat jäähyväiset




www.thegrantorino.com


Olen hehkuttanut useasti Clint Eastwoodin näyttelijän ja ohjaajan työtä. Katsottuani Clintin viimeisen roolin näyttelijänä (kai?) Gran Torinossa ei Walt Kowalskin rooli olisi lainkaan huonompi jäähyväisrooliksi.


Eastwood myös ohjasi Gran Torinon, mutta parin vuoden takaisen Gran Torinon jälkeen lähes 80-vuotias Eastwood jatkaa edelleen ohjaamista. Viimeksi erinomaisessa elokuvassa Invictus.


Gran Torino ei sinänsä tuo mitään uutta Eastwood-mystiikkaan tai välttämättä edes Eastwoodin elokuvien ystäville. Korean sodan veteraani Kowalskin rooli on rooli, joita Eastwoodin on totuttu näyttelevän.


Karski, mutta kunniantuntoinen mies, vaikka luonne on sieltä itsestään. Eastwoodin miehet sotivat yksin koko muuta maailmaa vastaan, vaikka ottavat suojelukseensa reppanoita, joista tekevät sankareita.


Tähän rooliin Eastwood on saanut myös oikeasti vanhan ihmisen sävyjä, eikä hän enää näytä vanhukselta, joka ei usko nyrkkiensä voiman hellittävän. Kowalski kun on omista lapsistaan vierautunut leskeksi jäänyt mies, joka haluaisi vain elää rauhassa.


Kuten arvata saattaa, se ei tietenkään onnistu. Ainoaksi valkoihoiseksi asuinaluellaan jäänyt Kowalski ei pidä maailman muuttumisesta. Tuota mennyttä maailmaa kuvastaa Kowalskin vanha Gran Torino -auto, jonka varastamisyrityksestä kaikki saa alkunsa.



Kowalski lienee myös maailman sympaattisin rasisti, vaikka elokuvassa tehdäänkin hyvällä maulla pilaa ihmisten ennakkoluuloista. Amerikkalaista unelmaakin romutetaan, sillä Kowalski teki ikänsä työtä amerikkalaisessa autotehtaassa ja kaikkihan me tiedämme, miten niille on käynyt.


Elokuvallaan Eastwood haluaa kertoa, että vanhanakin voi muuttua. Niin Kowalskikin ryhtyy Likaisen Harryn viitoittamalla tiellä puolustamaan aasialaisia maahanmuuttajanaapureitaan lähitienoita terrorisoivalta jengiltä. Samalla hän onnistuu myös olemaan isä naapurin epävarmalle ja pelokkaalle pojalle. Sitähän hän ei onnistunut olemaan omille lapsilleen.


Eastwoodin lopullinen läpimurto valkokankailla eli Likainen Harry -elokuva tulee väistämättä Gran Torinoa katsoessa mieleen. Eastwood antoikin elokuvassa niin useasti näyttelemälleen hahmolle eri muodoissaan hienot jäähyväiset. Yhteiskunnasta vieraantunut hahmo löysi lopulta paikkansa, vaikka maksoikin siitä hengellään.


Tunteikkuudessa Gran Torino ei yllä esimerkiksi Clintin ohjaaman ja miespääosittaman Million Dollar Babyn tasolle, mutta elokuva on hieno tarina kunnian miehistä, jotka ovat kadonneet tästä maailmasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe