sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Muka kohahduttavaa


Olen varmaan "kohuistakin" kirjoittanut useasti, mutta kun ongelma ei tunnu minnekään häviävän, niin ei syy kirjoittamiseenkaan. Olen kyllästänyt markkinavoimien sanelemiin kohuihin, joilla myydään tuotetta, artistia tai mitä tahansa sopivaa.



Keitos on yksinkertainen, sillä tietyillä asioilla saa taatusti kohun aikaiseksi, sillä kohuillahan ne mediatkin elävät. Suomessa kohahduttavaa on yhä kaikki seksiin liittyvä, homot ja lesbot ja yllättävät suhteet.


Ennen oli aika, jolloin kohuja ei laskelmoitu. Kohu tuli, jos oli tullakseen. Mannerheim-raukkaa on jo useamman kerran puetettu korsetteihin ja homosteluun. Vieläkin eräs teatteriseurue päästi ryöstökalastaa marskia ja sai kun saikin haluamansa aikaan. Kohun, jolla muuten nimettömämpään teatteriin olisi ollut mahdotonta saada julkisuutta.


Maria Veitola ja Kristiina Komulainen "kohahduttivat" myös suutelemalla Venla-gaalassa. Kahden naisen suutelusta on vaikea löytää enää mitään paheksuttavaa, varsinkin kun suudelma on laskelmoitu. Kahden heteromiehen suutelu sitävastoin olisi Suomessa hyvinkin kohahduttavaa.


Kohut eivät viihdebisneksessä tietenkään ole mikään uusi juttu. Niitä luodaan vain yksinkertaisesti mauttomammin. Valitettavasti myös poliitikoille kohut alkavat olla valtakunnantasolla elinehto. Nimesi tunnetaan toisin kuin rivikansanedustajan, vaikka maineesi oli minkälainen.


Voit nousta myös kohun myötä tuntemattomuudesta julkkikseksi ja tietenkin - eduskuntaan.


PS. Olin suoraan sanottuna hyvin pettynyt, kun Mikael Jungnerille näytettiin ovea Ylen toimitusjohtajan pallilta. Jungner uskalsi laittaa itsensä likoon, toisin kuin hajuttomat ja mauttomat pönötysjohtajat, joita nyt halutaan ilmeisesti ruoriin mediataloihin.


Ylen johtajan valinnasta kehdattiin vielä väittää, ettei se ole poliittinen valinta. Sitä se nimenomaan oli, sillä Ylen johtajan halutaan häipyvän ilmeisesti päivänjulkisuudesta takavaloihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe