tiistai 23. helmikuuta 2010

Sää paljastaa meidät



Olen välttänyt tarkoituksellisesti kirjoittamasta poikkeuksellisesta talvestamme Etelä-Suomessa. Nyt annan periksi, vaikka säästä kirjoittaminen on aina tappio. Mutta lumi, pakkanen ja sen aiheuttamat ongelmat ovat kansan huolenaihe numero yksi.


Itsekin sain talvelta lahjaksi keuhkokuumeen ja jos olisin rikas, lähtisin heti keuhkoparantolaan etelään.


VR:ää käy kyllä sääliksi, vaikka tämä ajatus ui vahvasti vastavirtaan. Niin käy myös junamatkustajia. Itse olen töissä sellaisessa organisaatiossa, mikä saa lähestulkoon vain negatiivista palautetta, joten tästä johtuu kai myötätuntoni VR:ää kohtaan.


Sen talvi on paljastanut, että Suomi on tehostanut itsensä poikkeustilanteita varten toimintakyvyttömäksi. Miehiä ei riitä raiteita putsaamaan, eikä edes rikkimenneitä kalusteita korjaamaan, varusmiehetkin pidetään mielummin kasarmeilla kuin elintärkeää raideliikennettä avaamassa. Teitten kunnossapidossakin on miltei sama tilanne kuin raiteilla.


Suomessa on tuudittauduttu innovaatio- ja tehokkuusmantroihin ja perusasiat sekä ennen kaikkea perustyö on jäänyt vähän niin ja näin. Jos putkia ja infrastruktuuria ei huolleta, ei liene yllätys, jos kalut eivät kestä vähänkään kovempaa pakkasta.


VR on jo joutunut pyytämään anteeksi asiakkailtaan ja anteeksipyyntö on suomalaisessa yritysmaailmassa ja palvelukulttuurissa jo hyvin poikkeuksellista. Täällä yritykset eivät ole tottuneet hyvittämään asiakkailleen mitään vaan mieluusti syyttävät asiakkaitaan ongelmista, jos se suinkin on vain mahdollista.


Eteläsuomalainen asiakas on myös poikkeuksellisen kärsimätön ja vaativa verrattuna pohjoiseen verrokkiinsa. Täällä kaikki palvelut pitäisi olla kilometrin päässä, mutta silti ajetaan automarkettiin, sillä siellä on paremmat valikoimat. Pohjoinen asukas olisi ikionnellinen, jos lääkäripäivystys olisi 15 kilometrin päässä, mutta täällä tuo matka on mahdoton, vaikka bussit veisivät ovelta ovelle.


Etelä-Suomen kaupungeissa ei olla yksinkertaisesti tyytyväisiä mihinkään ja poikkeusoloissa, kuten tänä talvena, armoa ei anneta lainkaan. Samaan aikaan Suomen yritykset ja yhteiskunnan kerma ylipäätään tuudittautuu suomalaisen osaamisen ylivertaisuuteen (perusasioiden ollessa edelleen rempallaan), tämän talven kaltainen soppa on jo valmis.


Ja kun Suomessa kuluttajilla ei käytännössä ole mahdollisuutta minkäänlaiseen ryhmäkanteeseen yrityksiä kohtaan, tämä status quo säilyy vielä vuosiksi eteenpäin. Yksittäisen kuluttajan kun on turha edes kohtelustaan valittaa.


Toivoa sopii, että ensi talvena sataa jälleen loskaa.


---------------------------


Tv-kuulumisia: Sairaslomalla on aikaa televisiolle vielä tämä viikko. Saippuaoopperoissa olen havainnut mielenkiintoista kehitystä. Ne ovat uskaltautuneet studioista ulos. Salattuja Elämiä ei oikein vanhaksi salkkareiksi meinaa tunnistaa. Sarjassa on pitkiä ottoja ja studion seinät eivät enää raikaa. Jopa Kauniit ja Rohkeat -sarja on uskaltautunut ulkoilmaan.


Olen jäänyt koukkuun myös Liv-tv:ltä (muistaakseni) tulevaan isännän ja koiran käytöskouluun, jossa rivakka koirakuiskaaja kouluttaa sekä koirat että omistajat. Onneksi koirat sentään oppivat uusia temppuja nopeasti, sama ei koske isännän käytöstapoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe