torstai 18. maaliskuuta 2010

Jääkö netti häiriköiden valtakunnaksi?


Kun netti, nyt jo ajatellen kauan sitten löi itsensä läpi, oli se vallankumouksellinen väline. Ja sitä netti on yhä, sillä se kehittyy koko ajan.


Jos nettiä olisi, ryvettyisin itsekin yksin omine ajatuksineni. Hyvänä päivänä voisi saada mielipidekirjoituksen lehdissä läpi, puhumattakaan, että pääsisi lehteen kolumnistiksi, joka edellyttää aina etukäteen jonkinlaista julkisuusarvoa. Netti, jos mikä, on antanut tavallisillekin ihmisille lausua mielipiteensä julki. Näin pitääkin olla.


Niin kauan kuin netti on ollut, on sitä yritetty myös demonisoida. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei nettiä voi täydellisesti hallita. Yhteiskunta haluaa aina hallita niitä kansalaisiaan, jolle ei ole "asemaa" etukäteen esittää mielipiteitään.


Netin viimeisen aallon eli sosiaalisen median tultua ei periaatteessa ole jäljellä enää minkäänlaisia portinvartijoita tai mielipiteen hallitsijoita. Niinpä keinoksi hallita nettikansalaisia on tullut oikeuslaitos. Netissä häiriköimällä pääset nauttimaan raastuvasta aivan samalla tavoin kuin loukkaisit jonkun kunniaa silmästä silmään.


Netissä on taatusti häiriköitä ja suoranaisesti häiriintyneitä ihmisiä. Aivan samalla tavalla kuin "tosielämässäkin". Netissä heidän merkityksensä on korostunut, sillä jos nettikeskusteluista jotain uutisoidaan, se on häiriköt. Useimmiten häiriköinnin kohteeksi joutuvat huipputason poliitikot ja viime aikoina nimenomaan maahanmuuttajamyönteiset poliitikot ja tutkijat. Se on huolestuttavaa, sillä Suomessa pitäisi olla mielipiteen vapaus, vaikka edustaisikin yhteiskunnan kermaa.


Totuus on, että netissä kirjoitetaan niistä asioista, joista muualla on vaikea, ellei mahdotonta järkevästi keskustella. Jostain kertoo sekin, että ihmisten on raivottava netissä. Eikö ihmisten ääni todellakaan kuulu enää kuin parjaamalla ja suoranaisesti uhkailemalla toisia ihmisiä netissä?


Toki netissä kirjoittaa kärjekkäämmin kuin normaalisti ajattelee tai kirjoittaa. Jos kirjoittaisin lehden mielipidepalstalle sensuroisin varmasti etukäteen jyrkimpiä mielipiteitäni. Netissä en tuota sensurointia välttämättä tee. Tiedänhän, että voin aina poistaa ja lisätä tekstiä toisin kuin painetussa sanassa.


Niin kirjoittavat muutkin jyrkemmin netissä. Johtuen siitä, ettei itsesensuuri välttämättä toimi. Perinteiset keskustelupalstat netissä alkavat olla menneen talven lumia. Jokunen suositumpi tosin pitää sitkeästi pintansa. Näiden palstojen keskustelua valvotaan, piti siitä tai ei. Harvalle palstalle pääsee enää kommentoimaan enää ilman minkäänlaista kirjautumista tai tunnistautumista.


Netissä minua itseäni ärsyttää eniten, ettei kaikkia mielipiteitä perustella. Ollaan mustavalkoisesti jotain mieltä ja se siitä keskustelusta. Minkäänlaiseen järjelliseen väittelyyn ei haluta tai pystytä. Täysin järjettömien keskustelujen poistamista pidetään sananvapauden loukkaamisena, joka on jo ajatuksena täysin naurettava. Tunnettujen henkilöiden kohdalla mennään myös henkilökohtaisuuksiin. Niinpä ei ole ihme, etteivät poliitikot juuri perusta netin mielipiteistä.


On sääli, jos netti jää häiriköiden valtakunnaksi, kun mahdollisuuksia olisi vaikka mihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe