torstai 15. huhtikuuta 2010

Politiikkaa ja piruntorjuntaa


Mikäli uutisointia on vähänkään uskominen, eduskunnan täytyy olla yksi Suomen ongelmaisimmista työyhteisöistä. Pomoa eli eduskunnan puhemiestä Sauli Niinistöä uhmaavat niin kansanedustajat kuin virkamiehet. Ainoastaan asiakkaat eli kansa tukee Niinistöä, mutta sehän se riittääkin.


Vaalirahakohu taitaa vihdoinkin olla saavuttamassa jonkinlaisen lakipisteen. Se on osin saanut naurettavia piirteitä eritoten Marja Tiuran ajojahdin aikana/jälkeen. En olisi esimerkiksi halunnut tietää Merisalon kikkelivitseistä Tiuralle. Koominen on itse Tiurakin. En oikein jaksa nähdä hänen "ajojahdissaan" vertauskuvaa Tali-Ihantalan torjuntavoitolle, kuten Tiura itse näkee. Ja minä sentään pidän mahtipontisuudesta.


Kimmo Kiljunen kärähti puolestaan lentobonuksilla kikkailusta, joka mielestäni on pieni rikos verrattuna kepulaisten lämpimiin suhteisiin maakuntien miehiin. Mutta minähän olen tietysti omalla tavallani auttamaton romantikko. Kepun "uudistaja" Korhonen päihittää jopa itse Matti Vanhasen venkoilussa ja tietämättömyydessä siitä, mitä omassa putiikissa tapahtuu.


Enää en keksi mitään muuta keinoa rauhoittaa tilanne kuin järjestää uudet eduskuntavaalit. Sitä pidetään valtapuolueiden taholta luonnollisesti turhana, koska uudet vaalit ovat jo vuoden päästä. Uudet vaalit tuntuvat nykyisin järkyttävältä ratkaisulta, mutta jos edes vähän katsomme historiaan, niin eduskuntavaaleja on järjestetty uudelleen pienemmistäkin syistä kuin käsillä oleva vaalirahakohu.



Ja yhä edelleen ihmettelen, miksei Suomessa osata koskaan myöntää virheitä puhumattakaan siitä, että pyydettäisiin anteeksi. Mussutetaan vain loputtomiin median ajojahdista ja muista syyllisistä. Ei omasta itsestään. En äänestäisi poliitikkoa, joka ei osaa myöntää olleensa väärässä. En sitten jumalauta äänestäisi.


--------------------------


Toinen ikuisuusaihe eduskunnan sekoilujen lisäksi ovat evankelisluterilaiseen kirkkoon liittyvät melkein yhtä mielikuvitukselliset kohut. Arkkipiispan vaaleista saatiin ensimmäisen kerran miesmuistiin vastakkainasettelua aikaiseksi kirkon sisällä ja varsinkin mediassa. Vanhoilliset vastaan uudistusmieliset. Raamattua on heitelty taistelun tuoksinassa kuin konsanaan kaljatuoppia lähikuppilassa.


Tosin mistään muusta ei väitelty kuin homoista ja lesboista. On huolestuttavaa, jos kirkossa ei muuta väiteltävää ole kuin että saavatko homot ja lesbot kirkon siunauksen avioliittoihinsa. Kirkon viroissahan heitä kuitenkin mitä ilmeisemmin jo on.



Valtaosa hyvin todennäköisesti visusti edelleen kaapissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe