lauantai 17. huhtikuuta 2010

Twitter... ja muut teknologiamaalle tuntemattomiksi jääneet


Viime vuosina olen saanut takaisin sitä samaa tiedonjanoa, mikä minua vaivasi jo lapsena. Kaikki uusi kiinnostaa kovasti ja lapsuuteen erotuksena myös tekniset vempaimet.


Yksi suuri intohimoni on netti. En koe olevani tietokonenörtti, mutta netti on yksinkertaisesti vapauttanut luovuuteni, kun tiedän, ettei minun tarvitse elää luovuuden "portinvartijoiden" armoilla. Lisäksi netin viimeinen kehityskulku, loppuun asti jankattu sosiaalinen media on tehnyt hommasta entistä kiehtovampaa. 


Viimeisimpänä olen tutustunut Twitteriin, Facebookia (Suomessa) tuntemattomampaan sosiaalisen median välineeseen. Tunnukset hommasin Twitteriin jo vuosi sitten, mutta vasta aivan viime aikoina olen tutustunut siihen. Aluksi ajattelin, että mitä hyötyä tästä nyt sitten on. Facebookiinhan voi päivittää kunkin hetken mietteensä yhtä mainiosti.


Sitten päätin lainata kirjastosta Maija Haaviston Näin käytät Twitteriä -kirjan ja Twitter avautuu minulle pikkuhiljaa. Olen yhä sitä mieltä, että Twitter on Facebookia vaivalloisempi värkki. Twitter vaatii harrastuneisuutta ja perehtyneisyyttä toisin kuin Facebook. Twitterin riesana ei ole (onneksi vielä) hitaus ja turhat lisäohjelmat kuten Facebookissa.



Mutta Twitterin idea piileekin siinä, että siinä ei ole mitään epädemokratisoivia kaveripyyntöhommia. Periaatteessa kaikki näkevät lisäämäsi aatokset ja linkkivinkit.



Suomessa Twitter ei ehkä siksi ole lyönytkään itseään läpi juuri tämän vuoksi. Täällä halutaan suojella ja rajata kaikkea loputtomiin. Itselläni ei tuota ominaisuutta ole, mikä tietysti olisi järkevääkin ajoittain.


Mitä enemmän netti kehittyy, sitä enemmän minua raivostuttaa, kun jotkut ovat tehneet pyhää siitä, että he moittivat kaikkea uutta turhaksi ja hyödyttömäksi. Luullaan, että Twitterissä tai Facebookissa olisi roikuttava koko ajan, jos moiseen on kerran mennyt mukaan. En minä kirjojakaan lue koko ajan, vaikka pidän niistä. Jokainen voi rajata ajankäyttönsä sellaiseksi kuin haluaa välineestä riippumatta. En ymmärrä, mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää.


Firmat ovat lähteneet laiskasti sosiaaliseen mediaan, vaikkakin pakolliset Facebook-sivut jo useimmilta löytyvät. Suomessa kun aitoa suoraa palautetta ja keskustelua ei välttämättä edes haluta tavallisen ihmisen kanssa. Ja sinne firman Facebook-sivuille sitten tungetaan syötteellä melkein kaikki mahdollinen jopa verkkolehdissä. Asiakkaan kanssa kun ei osata luonnollisesti kritiikin pelossa vaihtaa ajatuksia.



Haaviston kirjassa oli loistava esimerkki Twitterin käytöstä terveydenhuollossa Usassa. Suomessa jo sähköpostin käyttö on useimmille terveyspalvelujen edustajille vaikeaa puhumattakaan, että potilasta lähestyttäisiin esim. Twitterillä. Suomessa on keksitty sana tietoturva suojaksi kaikkea kehitystä vastaan eritoten julkisissa palveluissa. Pankeille tietoturva ei ollut ongelma ja he kehittivät niinkin käyttökelpoisen välineen kuin nettipankki.



Suomen teknologiamaine on tätä nykyä suuri vitsi. Todellisuudessa Suomi on tietojärjestelmien ja nettipalvelujen kehitysmaa. Kaikkea uutta vierastetaan kuin naapuriin muuttanutta ulkomaalaista.



Ja tuosta statuksesta ollaan vielä ylpeitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe