maanantai 12. huhtikuuta 2010

Uuden toimittajan eloonjääminen, mahdotonta?


Viime päivät olen lukenut Anni Lintulan ja Meri Valkaman Nuoren toimittajan eloonjäämisopasta. No, tiedän kyllä, etten yli kolmikymppisenä ole enää varsinaisesti nuori. Mutta toimittajana kyllä, vaikka nykypäivänä tiedottajan ja toimittajan työlle on vaikea vetää enää yksiselitteistä rajaa.



Yksi suuri ero on kyllä. Toimittaja ei ole pr-henkilö kuten tiedottaja vaan ainakin periaatteessa hänen pitäisi kirjoittaa sataprosenttinen totuus asioista, ja paljastaa vääryydet ja muut kähminnät.


Kirjan kirjoittaneille naisille täytyy nostaa hattua (huomaan, että viime aikoina haluaisin nostaa kaikille hattua). Niinkin raskaasti kilpailulla alalla kuin toimittajan työ on, luulisi, että kaikki suojelisivat tietojaan viimeiseen asti. Ei Meri ja Anni. He kertovat rehellisen tuntuisesti asioista. Vielä parempi, että ovat ottaneet myös pomoportaan kommentteineen kirjaan mukaan. Hehän asioista päättävät.


Kirjan perusteella minusta pitäisi tulla  täydellinen toimittaja. Yleissivistykseni on hyvä, minulla on liiankin suuri oikeudenmukaisuuden taju sekä aivan liian pitkälle mennyt tiedonjano. Kirjoittamiseen tunnen syvää sisäistä pakkoa. Nyt kun ajattelen, toimittajan työ lienee niitä harvoja ammatteja, joihin olen oikeasti halunnut.  Muistelen, että ala-asteen roolileikkipäivänäkin olin toimittaja. Tai sitten puolustusvoimien komentaja Jaakko Valtanen. Tarkkaan kun en voi muistaa.


Mutta, mutta... tiedän, että kun kesän jälkeen aloitan freelancer-toimittajana/kirjoittajana, ei mikään tule tarjottimella. En ole mitään saanut elämässäni ilman kovaa työntekoa, enkä odota nytkään muuta. Kun ihminen viettää kymmenen vuotta turvallisessa palkkatyössä, hänen on luotava itsensä henkisesti uudelleen. Kaikki on kiinni omasta sinnikkyydestäni, ideointikyvystä, myyntitaidoista. Myös tapa lähestyä käsiteltävää aihetta täytyy muuttaa radikaalisti tiedottajan työhön verrattuna.



Olen onneksi äärimmäisen motivoitunut, en kai muuten moiseen edes ryhtyisi. Vahvinta osaamistani ovat etukäteen ajateltuna sosiaali- ja terveysala sekä kunta-ala. Näissä ensiksi tavoittelen toimeksiantajia. Luulisi, että toimittajamaailmassa näiden asioiden osaajia ei olisi liikaa. Eikä Vantaa-osaajia, heh. Toisaalta seuraan aktiivisesti viihde- ja taidemaailmaakin ja mielellään kirjoittaisin niistäkin. Samoin ns. kiinnostaisi ns. feature-juttujen kirjoittaminen.



Illat olen opiskellut verotiedettä ja vaikka mitä ei-kirjoittamiseen liittyvää. Olen siinä mielessä kontrollifriikki. Syksyllä kun kukaan ei hoida näitä asioita puolestani. Olen käynyt mahdollisia kontakteja läpi ja muutama on jo ilmaissut kiinnostuksensa palvelujeni ostoon. Tämä jos mikä antaa uskoa tulevaisuuteen. Hyvä niin, sillä viime ajat ovat olleet hiukan haastavia. Hoidan nykyisessä työssäni periaatteessa kahden tiedottajan työt tällä hetkellä ja iltaisin pitäisi luoda uutta tulevaisuutta itselleni. Mutta kyllä tässä jaksellaan.


Tiedän, että olen oikealla tiellä pitkästä aikaa. Vuoretkaan eivät minua enää pysäytä...



Neiti A oli ollut kuvausreissulla Vantaanjoen varrella. Kävelyreitti on tukossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe