maanantai 24. toukokuuta 2010

Rakkaimmat esineet


Silloin tällöin lehdissä ja tv:ssä etsitään ihmisille rakkaimpia esineitä. Antiikkia, antiikkia -ohjelmaan raahataan mummon perintökaluja ja kirppareilta etsitään sitä löytöjen löytöä.



En ole minä sen kummempi ihminen minäkään. Minullakin on tärkeitä esineitä, joskin rakkainta ei taida olla. Hamstraan kyllä tavaraa ja jos johonkin esineeseen on sattunut syntymään tunneside, en heitä sitä pois, vaikka se menisikin rikki. Esineilläkin on oikeus eläkepäiviin. Heittäköön perikunta sitten roskiin aikanaan jupisten, että mitä se höppänä on tällaistakin hamstrannut. Tyhjät viilipurkit lupaan kuitenkin olla säilyttämättä.



Tässä joitakin tärkeitä esineitä. Muitakin on.



Tässä on kolikkovarastoni. Näinkin yksinkertaiseen vanhaan muoviseen karkkirasiaan voi kiintyä.



Televisioni. Jos kaikki muu pettää, niin televisio ei petä. Vaikka en koskaan ole edes saanut säädettyä televisiotani oikein. Uskollisesti se on silti palvellut.



Leikekirjani. Kyllästyin pitkin poikin lojuviin paperiarkistoihini ja päätin koota niitä vihdoin samaan paikkaan. Leikekirjaan pääsyllä ei ole oikein kriteerejä. Ikimuistoisen bussimatkan lippu voi päästä leikekirjaan yhtä hyvin kuin koulutodistus tai lehtijuttu.



Olkalaukku. Tämä olkis on jo täysin palvellut ja eläkkeellä. Siitä hajosi jo pohja. Vanha Marimekon olkalaukku kaivettiin esiin ja se aloitti hiljattain uuden palveluksensa. Tämän ostin muistaakseni Seppälästä vajaalla kymmenellä eurolla.



Pyjamat. Minulla on pyjamia useampia kappaleita, sillä kotioloissani hiippailen aina pyjamassa. Ilahduin kun kuulin Veikko Vennamonkin vuosia sitten pukeutuneen kotona aina pyjamaan. Samoin kuulin, että kiinalaisetkin rakastavat pyjamassa hiippailua. Ulkonakin. Olen kateellinen.


 


Runovihko. Pakkohan siitä on pitää, jos sinne kirjoittaa. Itse en ole paperilapuille kirjoittaja. Vaadin vihon.



Kalenterini. Se tosin täytyy ideoista yhtä paljon kuin tapaamisista. Sutattu yleensä täysin. En ole koskaan päässyt sisälle sähköisten kalentereiden maailmaan. Niitä kun ei pysty edes itse hallita.



Levy, jota kulloinkin kuuntelen.



Kirja, jota kulloinkin luen.



Sohva. Itse asiassa nukunkin useimmiten sohvalla. En nimittäin saa nukuttua asiallisissa ja mukavissa sängyissä.



En pidä silmälaseista, mutta pakko silmälaseja on sietää, kun ei muuten näe. Nämä lasit helähtivät rikki vappuna. Alkoholilla ei muuten ollut osuutta asiaan.



Autoni. Sen verran sitä on minussakin miestä. Jostain syystä kissat ovat viehtyneet Volkswagen Polooni. Tässä ne ovat etsiytyneet varjoon. Konepelliltäkin löytyi tassun jäljet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe