sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Tragedian läpileikkaus: Euroviisut




Kuva: www.eurovision.tv/EBU



Pliisut viisut, piti kirjoittamani tämän vuotisista Euroviisuista. Mutta eivät ne täysin toivottomat olleet, vaikka samat ongelmat riivaavat vuodesta toiseen.



Positiivisin kärkeen. Saksan biisi ei ollut lähellekään kisojen parhain ja laulajatar Lena väritön, mutta kuitenkin aito. Koulutytöstä euroviisuvoittajaksi puolessa vuodessa pistää esiintymiskykyiset nykynuoretkin koetukselle. Saksalaiset ovat Suomen tavoin kahlanneet niin kauan menestymättömyyden viisusuossa, joten heille voiton soikin. Todennäköisesti kun maksavatkin leikistä eniten.


Mutta muuten sama vanha peli jatkuikin ihan niin kuin ennenkin. Varsinkin itäeurooppalaiset jakoivat naapurimailleen enimmät pisteensä, vaikka viisu olisi ollut suoraan helvetistä. Seuraavana olisikin järkevää kohta kieltää lähinaapureiden äänestäminen. Pois aluepolitiikka viisuista.



Osallistujamaita on loppukilpailussakin aivan liikaa. Sitkeimmälläkin on kisojen seuraamisessa loppuun asti tekemistä, kun herkimmät romahtavat jo välierissä  tai esikatseluissa. Tänä vuonna yritin lietsoa itseäni viisuhurmokseen lukemalla kirjaa Euroviisujen historiasta, mutta silti viisut tulivat yllätyksenä. Tai no...


Mitään todellista yllätystä biisien esittäjissä tai itse biiseissä harvemmin ilmenee. Tämä tietysti on viisujen ideakin osittain, ylivedetty ja ylikaupallinen. Viime vuosina minua on häirinnyt englannin ylivalta laulukielenä. On tullut jo ikävä sitä sääntöä, että laulu pitäisi esittää jollain oman maan kansalliskielistä. Seurasin, että Euroviisujen biisien tekokin on globalisoitunut. Moni euroviisubiisi on saanut alkunsa ruotsalaistuottajien ja biisientekijöiden kynistä ja koneista.


Enimmäkseen esiintyjiksi raahataan pikkunättejä tai täysin laitettuja nuoria naisia. Kuvaavin taisi olla Armenian amatsonilaulajatar, jonka biisin kuvaus alkoi laulajattaren rinnoista, jotka eivät todellakaan piilossa muutenkaan olleet. Sitten on ne vakio kansanmusiikkivaikutteiset biisit, järkyttävän pateettiset balladit ja keskitienhardrockbändit. Yritä siinä sitten valita suosikkiasi. Kuunkuiskaajat eivät todellakaan olisi jääneet häpeään tässä joukossa.


Mutta jos jotain nyt on valittava, niin Israel, Kreikka, Ranska, Espanja ja Belgia. Kisojen paras biisi ja esittäjä oli silti viime vuoden viisuvoittaja Aleksandr Rybak. Pisteidenlaskua edeltänyt tanssimusiikkiesitys vaikutti myös minuun enemmän kuin useimmat varsinaisista kisailijoista. Melkein itsekin innostuin tanssimaan, vaikka jaloissa painoikin riehakas perjantai-ilta.


Jäin kaipaamaa myös sitä häirikköä, joka kuulemma häiritsi Espanjan esitystä. Itse en häntä kyllä huomannut ja mautonta oli turvamiesten kovat otteet tanssiesityksen aikana, jossa he viskoivat faneja pitkin poikin itse kisa-areenalla. Vaikutuksen minuun teki myös Romanian esittäjien kaksipäinen flyygeli. Siinä oli jo sellaista turhapuromaista kitschiä.


Miksi sitten katson viisuja vuodesta toiseen, jos ne kerran niin kauheita ovat. Sen kun tietäisin, pidän itseni piinaamisesta. Ja Jaana Pelkosen takia. Ihmettelen, miten hän vuodesta toiseen tsemppaa itsensä viisuhurmaan. Jotain siitä kai tarttuu meille katsojillekin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe