torstai 3. kesäkuuta 2010

Maa ihmisten jälkeen


Televisiovastaanotinta on vaikea avata, ettei sieltä virtaisi onnettomuus- tai muuta maailmanloppuohjelmaa. Mutta yksi maailmanloppuohjelma oli ylitse muiden. Tuon ohjelman nimi oli Maa ihmisten jälkeen. Se tuli muistaakseni JIMtv:sta. Siinä kuivan asiallisesti näytettiin, mitä kaupungeille ja ihmisten rakennelmille tapahtuu, kun ihmisistä aika jättää.


Luonto on aika armoton toveri. Vahvimmatkin rakennukset sortuisivat muutamassa sadassa vuodessa. Maa muuttuisi sellaiseksi, millainen se oli ihmistä ennen. Sen verran tiheästi asuttu maa on asuinkelpoisilta osilta, että vaikea sitä enää on edes kuvitella.


Ajatus on hieman pelottava. Tuntuu hieman synkeältä, jos meistä ihmisistä ei jää mitään jälkeen. Mutta ehkä tämä onkin kristillisen maailmankuvan syöttämisen tulosta meille. Luulemme, että meistä jää jotain jälkeen, vaikka olemme vain yksi osanen kaikkea. Ja katoamme aivan samalla tavalla kuin leppäkerttu. Myönnän, minun on vaikea hyväksyä silti ajatusta, ettei minusta jää mitään jäljelle, vaikka en mausoleumia itselleni kaipaa.


Meidän ihmisten alistamat eläimet taas nousisivat luomakunnan herraksi, edellyttäen että maa säilyy jälkeemme ylipäätään elinkelpoisena. Moni luulee, että rotat, torakat tai muut pikkuystävämme vallottaisivat maailman. Mutta eiväthän ne niin leveästi eläisi ihmisen jälkeen, niin kuin eivät muutkaan ihmisten enemmän tai vähemmän halutut seuralaiset.



Minun evoluutioteorian osaamisellani en osaa ennustaa, mikä laji maata ihmisen jälkeen hallitsisi. Ihmisapinoista ei ainakaan olisi pitkä matka johtoon. Toisaalta jos ihmiset hävittäisi jokin salaperäinen sairaus, tuhoaisi todennäköisesti ihmisapinatkin.



Itse suosisin valaita maailman johtoon. Niissä on jotain viisasta ja rauhallista, mitä hyvältä johtajalta edellytetään. Jos ne tekisivät vaikka taas comebackin merestä maan pinnalle.


PS. Ennen Suomessa opetettiin varakkaiden perheiden lapsille varakkaiden vanhempien toimesta, ettei vaurautta saisi näyttää yltiöpäisesti. Mikäli lehtiin on uskomista, näin ei enää ole. Pröystäily tai oikeastaan jo ökyily on arkipäivää. Jotkin isovanhemmat ostavat lastenlapsilleen ylioppilaslahjaksi jopa uusia autoja, jotta heidän olisi turvallisempi ajaa. Vauhdillahan ja muilla kuljettajan ominaisuuksilla ei ole tietenkään merkitystä. Ja niin sitä kasvaa tietoisuus, että jos jotain hankkii, niin sen eteen täytyy ansaita rahaa. Vanhojen tansseihinkin upotetaan tuhansia euroja ihan niin kuin Amerikassa highschoolissa.  Yms.yms.



Amerikka on saapunut Suomeen. Tällä kertaa pysyäkseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe