sunnuntai 29. elokuuta 2010

Puolueet toistensa ovilla ja lehtien kansissa


Jos suomalainen politiikka oli vielä kymmenen vuotta sitten tylsää kuin puolueiden tupaillat, niin nyt sitä saa harva se päivä haukkoa henkeään. Jos siis jaksaa järkyttyä enää mistään. Mutta käydäänpä tässä läpi puolueita ja muita yhteiskunnallisesti kiihottavia aiheita. Eipä minulla mitään uutta kohahduttavaa näkökulmaa ole, mutta eipä ole muillakaan.


Kaikkeen kun turtuu ja tottuu.


Kepu on viihteennälkäiselle politiikan seuraajalle ehtymätön aarreaitta. Jarmo Korhonen päätti lähettää entiselle työnantajalleen useamman sadan tuhannen euron laskun ylitöistä. Mitä tuo rehkintä pitää sisällään muutakin kuin lahjoittajaherrojen kanssa istumista, emme tiedä, sillä uuden johdon mainostama avoimempi kepu ei ole juuri Korhosta avoimempi. Kokouspaperitkin kerätään pois, ettei tietoa vain vuotaisi medialle. Kannattaisiko asioita alkaa hoitaa niin, että ne kestäisivät päivänvaloa?


Kokoomuslaiset taas jatkavat uhoamista Venäjälle. Kunhan eivät seuraavaksi haaveile taas Suur-Suomesta. Kokoomus pysynee ykköspuoleena pitkään, sillä mikään muu iso puolue ei ole saanut rivejään yhtä hyvään ruotuun. Kokoomus näyttää ainakin ulospäin yhtenäisen linjan puolueelta.


Demarit taas ovat jakautuneet jo hyvän aikaa sitten. Mikael Jungner tuskin herättää tavallisessa duunaridemarissa tunteita positiiviseen suuntaan. Demarit kumma kyllä huolehtivat enemmän seuraavista presidentinvaaleista kuin eduskuntavaaleista. Onko tappio jo etukäteen myönnetty?


Perussuomalaiset jyräävät niin kauan raskaassa keskisarjassa, kun isommat puolueet eivät saa tolkkua, mitä ideologista linjaa he oikein haluavat ajaa. Mikä sitten on Perussuomalaisten oikea linja jää usein puoluetta koskevan yksipuolisen uutisoinnin varjoon. Ja onko linjaa edes riittävästi maahanmuuttajakysymysten ulkopuolella? Ainakaan viesti ei ole saavuttanut minua muiden asioiden osalta.


Joskus pohdittiin demareiden ja vasemmistoliittolaisten yhteispuoluetta. Virallisessa linjoissaan Vasemmistoliittoa ja Vihreitä on vaikea erottaa. Vasemmistoliitolla on demareiden kanssa sentään se yhteinen linja, että molemmista puolueista lähtevät perinteiset duunariäänestäjät. Kaupunkilaisälymystöä ei taidan oikein vain riittää Vihreiden lisäksi muille puolueille äänestäjäkunnaksi.


Mutta mitäpä väliä sillä enää on, kenelle äänensä antaa, sillä kaikki puolueet ovat työväenpuolueita, yrittäjienpuolueita, ympäristöpuolueita yms. yms.


Ennen vanhaan puolueet halusivat pitää oman äänestäjäkuntansa. Nyt ne eivät siihen enää itsekään usko, vaan haluavat äänestäjät naapurin hiekkalaatikolta.


---------


Sitten puolueiden ulkopuolelta. Björn Wahlroosin sanomat senkun "paranevat". Sosiaalipummeja ja kehitysapua vihaava mies nimittäin itse kertoi nostavansa maatilansa EU-tukiaisia niin kauan kuin niitä vain myönnetään. Vähän niinkuin statementtina. Samaa riemua hän ei siis vain haluaisi muille.


Wahlroosin EU-tukiaisilla ruokkisi ja vaatettaisi useamman kymmentä köyhää vuodeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe