tiistai 7. syyskuuta 2010

Elinsyytutkimuksen perusteita


Syytettiin minua nyt vaikka sitten nepotismista, kirjoitan silti ystäväni Harri Holtinkosken uudesta runokirjasta. Kyse on itse asiassa kokoelmasta Harrin vanhoja runokirjoja sekä aivan uudesta kokoelmasta, joka kantaa kirjan nimeä Elinsyytutkimuksen perusteet.


Harrin tuotannosta löytyy sekä omakustanteita että Minervan kustantama Isot pojat eivät tanssi.


Harrin runoja olen lukenut jo vuosikymmenen takaa, kun tutustuimme Taivalkosken Päätalo-instituutissa ollessamme kirjoituskurssilla. Paljon ovat Harrin tekstit muuttuneet, mutta jotain säilynyt. Harri on runoissaan aina ihmisen puolella.


Hän itse kirjoittaa nettisivuillaan uuden kokoelmansa olevan ylistys ihmisen elämälle, arvostuksen osoitus erilaisuudelle ja kannustus kohtaamaan toisenlaisia ihmisiä.


Helppohan tuosta on olla samaa mieltä. Harvemmin pinnallisia runokokoelmia edes tapaa, sanakikkailua kyllä ja kikkailua voinee pitää myös pinnallisuutena.


Aito Harrin kirja on, välillä tosin tuli mieleen, että Harri voisi kirjoittaa vähemmän ymmärtävämmin ihmisistä. En tiedä, ovatko kaikki ihmiset ymmärryksen arvoisia. Heidän vaikuttimensa kyllä voi ymmärtää.

Monet Harrin runoista ovat kirjoitettu minä-muodossa, mikä ei sinänsä ole pahe. Mutta kun Harri kierähtää itsestään elinsyytutkimuksissaan kirjoittamaan pubin arjesta ikäänkuin tarkkailijana, niin homma toimii kuin jyrä.


Henkilökohtainen suosikkini Harrin runokokoelmista on Isojen poikien lisäksi tämä viimeinen kokoelma. Työttömyydestä kertonut edellinen kokoelma ei sekään ollut hullumpi.


Annetaan runoilijan omien sanojen puhua Elinsyytutkimuksen perusteet -kokoelmassa. 


Katkelma Ihmisten suojelupäätös -runosta:

"Me suojelemme itseämme itseltämme,
että nukkuisimme
elämän halki."

PS. Luinpa maailman parhaaksi mainostetun Arthur Rimbaudin Kausi helvetissä -runokokoelman. Odotukset olivat kovat, kun kirja ja kirjailija ovat ajattomiksi klassikoiksi mainitut.

En oikein missään vaiheessa päässyt kirjan kelkkaan. Kirja tuntui jotenkin korukieliseltä, mutta ehkä aika ei vain ole tehnyt kirjalle oikeutta. Mieleeni tuli, että osaisinpa ranskaa. Vikahan saattoi olla suomennuksessa.

Meille omakustantajille antaa toivoa kirjan tarina. Kirjaharrastaja löysi kirjanpainajan varastoon hylätyn painoksen kirjasta kirjailijan kuoleman jälkeen. Rimbaudilla kun ei ollut koskaan varaa lunastaa kirjoja. Kuuluisa runoilija miehestä kuitenkin tuli.


Tänä päivänä ei tietysti moista pelkoa ole, että kirjat lojuisivat varastossa. Painokoneet tuskin käyvät ennen maksusuoritusta. Jopa kustannetut kirjat pistetään silppuriin, elleivät käy kaupaksi. Antaisivat ne nyt vaikka sitten ilmaiseksi ihmisille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe