keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Juopolle nyrkkiä


Tästä blogistani alkaa tulla enemmän tai vähemmän kirja-arvostelublogi. Viime viikolla luin kirjan Juoppohullut vallankahvassa. Kirjan on kirjoittanut Graham James.


Kuten kirjan nimi antaa ymmärtää, kirja kertoo juopoista vallassa. Ei vain politiikassa, vaan myös yritysjohtajissa ja tietenkin taiteilijoissa. Listahan on luonnollisesti loputon.


Kirjan luettuaan ei tarvitse olla älykkö ymmärtääkseen Jamesin vihaavan juoppoja. Hänelle jokainen juoppo on egomaanikko, joka kyltymättä terrorisoi ympäristöään. Jos tämän ajatusmaailman varauksetta jakaa, uppoaa Jamesin kirja sieluun täydellä voimalla.


James tunnustaa kirjansa olevan ennakkoasenteellinen ja kaikkea muuta kuin tieteellinen, mutta sama jankutus alkoi silti väsyttää kirjan puoliväliin mennessä. Jos kirja jotain osviittaa antaa, niin se antaa eväitä tarkkailla omaa alkoholinkäyttöään, missä vaiheessa pitäisi laittaa korkki kiinni. 

Juoppous taatusti ottaa ihmisen valtaansa useamman kymmenen vuoden ryypiskelyn jälkeen ja muuttaa tämän kokonaan, mutta esim. Stalinin hirmutekoja juoppous ei täysin selvitä. Varsinkin kun toisten lausuntojen mukaan Stalin nautti enemmän hovinsa humalluttamisesta, kun omasta humaltumisestaan.


Minusta on aina vaarallista tehdä yksioikoisia johtopäätöksiä ihmisten käyttäytymisestä, vaikka se helppoa onkin. Juoppoja vihataan, vaikka sellainen löytyy joka suvusta (ehkä juuri siksi). Ihmiset myös pitävät pääosin juomisesta, mutta eivät siedä sellaisia, joilla se ei pysy hallinnassa.


Absolutistia menneestä maailmasta tuskin edes löytyi. Enkä edes ihmettele miksi. Johtajan elämä oli ennen niin sairasta, vaarallista ja julmaa, etten olisi itsekään siitä selvinnyt selvin päin.


Välillä ihmettelen tämän päivän johtajiakin, miten he hommassaan onnistuvat alkoholisoitumatta. Mutta kuten kirja kertoo, juoppous pysyy valtaosalla salassa jopa vuosikymmeniä. Kaappijuoppoja lienee siis vallankahvassa, vaikka trendi näyttäisikin olevan päinvastainen.


Kirjan mielenkiintoisimmaksi osuudeksi nousee kirjan loppupuolelta löytyvä suomalaisen juoppouden läpileikkaus vallankahvassa. Ja esimerkkihenkilönä seikkailee kukas muukaan kuin Ahti Karjalainen. Ehkä olisin odottanut hieman yllättävämpää esimerkkijuoppoa.


Viinan lotraaminen on joka tapauksessa lähes hävinnyt kokonaan vallankahvasta niin Suomessa kuin maailmalla muutamia kömmähdyksiä lukuun ottamatta.


Kännissä lentokoneesta horjuva ministeri tekisi samantien uralleen itsemurhan. Siinä missä naisseikkailut annetaan anteeksi, kännisekoiluja ei.


Sillä tietysti ei ole merkitystä kuinka paljon kansa itse kännissä törttöilee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe