sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Hymyä huulessa


Työrintamalla on ollut hyviä ja vähemmän hyviä hetkiä tänä syksynä, mutta nyt näyttää siltä, että kevääseen asti töitä olisi riittämiin.


Sen tässä syksyllä on huomannut, että freelancerin on todella vaikeaa saada juttujaan myydyksi, ellei tunne entuudestaan ostajaa. Jopa kieltävän vastauksen saaminen on joskus työn takana. Niinpä jos joku freelancerin urasta haaveileva lukee tätä kirjoitustani, niin kannattaa varautua hankalaan alkuun, vaikka sinulla olisi kuinka hyviä ideoita omasta mielestäsi.


Itselläni lykästi tässä viime viikolla lopulta. Huomenna aloitan harjoittelun Hymy-lehdessä. Tosin työ tuon harjoittelun eteen teetti töitä virkamiesten kanssa. Moni saattaa yllättyä, että mitäs ihmettä ex-tiedottaja menee harjoitteluun skandaali/sensaatiolehteen.


Vastaus kuuluu juuri siksi, olen sellaisessa vaiheessa elämässäni, että rajuja muutoksia on tehtävä, mikäli jotain elämässään haluaa. En tule yhtään nuoremmaksi, mutta toisaalta olen vielä sen ikäinen, että voin luoda itseni vielä helpommin uudelleen.

Ja mitä itse Hymyyn tulee, Hymyssä asioista kirjoitetaan ketään kumartelematta, mitä ei voi sanoa välttämättä aina muusta mediasta.


Olen aina ihmetellyt ihmisten tapaa jakaa mediaa ns. hyvään ja huonoon mediaan. Puhutaan ns. asiajournalismista, vaikka nämä ns. asiajournalismia tekevät lehdet usein imevät poliitikkojen ja muiden valtaapitävien mielipiteet nielemättä tai vähintäänkin heidän kiertoilmauksensa kirjoittaen.


Kyse lieneekin ihmisten mielissä ns. tyyliseikoista. Suomessa kun ei saisi mielellään kirjoittaa asioista räväkästi ja niiden oikeilla nimillä. Täällä kaikkeen kuuluu tietynlainen varovaisuus ja pelko mielipiteiden ilmaisusta.


Yhden jutun kirjoitin jo Hymyyn freelancerina ja se ilmestynee lokakuun alun lehdessä. Harjoittelupaikkaa hain muistakin lehdistä, mutta vain Hymyssä oltiin riittävän ennakkoluulottomia ottamaan minut vastaan.


Ehkä joihinkin tekee vielä vaikutuksen, jos on vain pokkaa tarjota itseään rohkeasti. Kynsiä on vielä teroitettava, mutta luottavaisin mielin odotan jatkoa. Varsinkin itseluottamukseni kasvamista odottelen. En kiellä, etteikö Hymyssä kiehtoisi minua myös se, että toimittajaidolini Veikko Ennala teki siellä aikoinaan parhaimman osan urastaan.


Paljon tässä syksyn aikana on myös oppinut uutta. Kun aiemmin kirjoitin työkseni mahdollisimman vähän kysymyksiä herättävästi tiedottajana, nyt minun pitää kirjoittaa miltei päinvastoin mahdollisimman selkeästi ja rohkeasti. Ei se välttämättä ihan yksinkertainen muutos ole.


Toki Hymyssä on myös viihdejuttuja ja niiden kirjoittamisesta minulla ei etukäteen tietysti hirveästi ole kokemusta. Mutta odotan kevyempienkin juttujen tekoa, sillä raskaammista aiheista olen kyllä saanut kirjoittaa elämässäni väsymykseen asti.


Moni karsastaa juuri tätä viihdepuolta, mutta jos ihmiset viihdejuttuja haluavat lukea, en minä niiden kirjoittamisessa tai julkaisemisessa mitään pahaa näe.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe