lauantai 12. helmikuuta 2011

Maailman suurin juorokerho - diplomatia


Wikileaks rantautui nyt Suomeenkin. Vaikka Iltasanomat kannusti lukijoitaankin (hyvä idea saada lukijat tekemään toimittajan työt) kaivamaan Suomea koskevia leaks-paljastuksia, tiedot iski pöytään Hesari. Ja ehkä hyvä näin, kun valtakunnan ykköslehti on asialla, niin kukaan ei pääse vähättelemään uutisoinnin asiallisuutta ja merkitystä. Vai pääsikö heti?


Jokainen paljastuksien kouriin joutunut tietenkin kieltäytyy kommentoimasta asiaa tai vähättelee ja useimmiten haukkuu Wikileaksin ja toimittajat pystynn. Esimerkiksi lauantai-aamun Ykkösaamu-ohjelmassa Paavo Lipponen tutun yrmeään tapaansa käski iskemään faktat pöytään leaks-paljastuksista. Sinänsä oikeutettu vaatimus, mutta kai nämä lähetystöjenkin keskustelut ja suomalaispoliitikoiden juoruaminen jollain tavalla todellisuuteen pohjaavat.


Mitään järisyttävää salaisuutta ei suomalaisille ole vielä tarjoiltu. Kukaan tuskin hämmästyy kuullessaan, että kokoomuslaiset ovat yksi toisensa perään käyneet amerikkalaisille kertomassa, kuinka suomalaiset hinkuvat Natoon. He itse sinne tietenkin hinkuvat, eivätkä muut suomalaiset.


Omalla tavallaan Tarja Halosenkin anelu Valkoiseen taloon on ymmärrettävää. Presidentin ainoa todellinen vaikutusmahdollisuus kun piilee ulkopolitiikassa. Konservatiivi-Bush ei vain vapaamielisemmästä Halosesta innostunut, eikä edes Obamakaan, jolla tosin on ollut kädet täynnä työtä jo Bushin tuhoamassa Usan taloudessa.


Mutta leaksit paljastavat todellisuudessa vain sen, että valtioiden välinen vuorovaikutus perustuu juoruamiseen. Kuka on puhunut kenenkin kanssa ja mistä? Mitäköhän sekin suunnittelee ja siitä yhdestä en kyllä tykkää yhtään. Leaksit paljastavat myös sen, että maailman mahtavimman maan top secret-tarrat eivät skulaa.


Diplomatiassa kun on kyse loppujen lopuksi vain yhdestä suuresta juorukerhosta ja maailman mediat toimivat kansainvälisinä viihdelehtinä paljastuksia julkaistessaan. Pahimmassa tapauksessa diplomatian epäonnistuminen tosin merkitsee ihmishenkien menetystä sodissa ja leaksit ovat paljastaneet sen, että suurin osa diplomaattien ajasta kuluu kaiken maailman epäolennaisuuksiin.


PS. Arabimaista lähtee yksinvaltias toisensa perään. Hyvä näin, vaikka sen verran skeptinen olen, että en usko demokratian hetkessä juurtuvan maihin, joissa ei ole koskaan demokratiaa ollutkaan. Länsimaiden puheet varsinkin Egyptin suhteen ovat olleet kaksinaismoralismia. Esim. Usan Obama vaatii Egyptiin demokratiaa, mutta häntä ei tunnu häiritsevän Usan Egyptiäkin läheisemmän liittolaisen Saudi-Arabian selkeä demokratiavaje.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe