tiistai 21. kesäkuuta 2011

Olen pettynyt


Aina kun joku päätös annetaan kansalle julki tai mitä tahansa nyt tehdäänkin kansa joko pettyy tai raivostuu. Näinhän kävi hallitusohjelmassakin, sellaista ohjelmaa tai päätöstä kun ei ole keksitty, joka kaikkia miellyttäisi.


Näin yksinkertaista se on, vai muistatteko, että olisitte lukeneet kansan ilahtuneen jostain puhumattakaan yksittäisestä ihmisestä, joka ilahtuu tietty siitä, että asiat sujuvat niin kuin hän haluaa. Näinhän harvemmin käy, kun ympärillä on miljoonia muita, ja näistäkin muutama tuhat erittäin ahne.


Joku sanoi, että elämä on pettymysten summa, joka päättyy kuolemaan. Ja näinhän se on. Onneksi sentään ilon pilkahduksiakin sentään mahtuu mukaan. Ja näin sanoo kaltaiseni komediallinen melankolikko.


Rupesin miettimään, että kuinka moneen asiaan olen elämäni aikana pettynyt. Lähes päivittäin pettyy johonkin, useimmiten itseensä, kuten jokainen suomalainen itsensäruoskija toki tietää. Meillähän täytyy vähintään olla itseensä koko ajan pettynyt, jos ei pety muista, mikä on vieläkin helpompaa.


Alemmuudenkompleksi on meihin syvälle istutettu tai pakotettu istumaan koulukiusaamalla tai kiusaamisen ketjulla läpi elämän,  tai muuten vain rääkkäämällä, väkivallalla tai vähättelemällä kuten Suomen usein tapahtuu. Tämä ei todellakaan ole rakkauden kansakunta, ei välttämättä edes lähimpien kesken.


Mutta pettymyksiä, niitähän lupailin...


Olen pettynyt, ettei Suomessa oikein olla ylpeitä Suomesta.

Olen pettynyt, koska poliitikkojen brändityöryhmät elävät tässä suhteessa utopistisessa valheessa.

Olen pettynyt, että Kreikan hölmöilyjen rahoittamisen väitetään olevan vastuullista ja isänmaallista.

Olen pettynyt, ettei Suomessa kanneta enää vastuuta, vaikka muuta väitetään. Koskee kaikkia tasoja.

Olen pettynyt, että terveydenhuolto ei todellisuudessa auta kunnolla kaikkia.

Olen pettynyt, ettei Suomea rakenneta enää yhdessä.

Olen pettynyt, että Suomea johdetaan sisäpiireissä.

Olen pettynyt, että kaikille ei löydy omaa paikkaansa Suomessa.


Olen pettynyt, että elämäni olisi voinut olla helpompaa.

Olen pettynyt, että olen itse tehnyt siitä osittain vaikeampaa.

Olen pettynyt, että muut ihmiset ovat tehneet elämästäni vaikeaa.

Olen pettynyt, että annan minua loukanneille aina anteeksi.

Olen pettynyt, että rakkauteni ovat epäonnistuneet.

Olen pettynyt, etten soita useammin läheisilleni.

Olen pettynyt, etten pysty tekemään heidän hyväkseen enemmän.

Olen pettynyt, etten luota enemmän niihin, joita en tunne.

Olen pettynyt, etten osaa lempeämpi itselleni.

Olen pettynyt, että olen örveltänyt riittävän monta kertaa elämässäni.

Olen pettynyt, etten nauti enemmän elämästäni.

Olen pettynyt, että olen kärsimätön odottaessani jotain suurta.

Olen pettynyt, etten ole nauttinut riittävästi hyvistä hetkistä ja asioista elämässäni.



Mihin te olette elämässänne pettyneet?



Ja lopuksi...



En ole pettynyt siihen, että olen antanut itsestäni kaiken joka päivä.

En ole pettynyt siihen, että olen saanut elämässäni hyviltä ihmisiltä mahdollisuuksia.

En ole pettynyt siihen, että en ole koskaan lakannyt taistelemasta.

En ole pettynyt siihen, että en ole koskaan luovuttanut.

En ole pettynyt siihen, että olen antanut ihmisille aina uuden mahdollisuuden.

En ole pettynyt siihen, että en ole koskaan lakannut rakastamasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe