tiistai 5. heinäkuuta 2011

Mestarin viimeinen lähtö




Kuva: iltasanomat.fi/Hannes Heikura


Tänään tuli tieto hiihtolegenda Mika Myllylän kuolemasta. Vaikka Myllylän elämä oli ollut tuskaista suossa rämpimistä kymmenen vuoden takaisten Lahden MM-kisojen jälkeen, tuli kuolema silti yllätyksenä. Näin se on aina nuorehkon ihmisen kohdalla, vaikka tällä olisikin pahoja päihdeongelmia ja elämä muutenkin päin helvettiä. Mika Myllylä -tarinoita on Suomi periaatteessa täynnä.


Kuten aina, Myllylänkin äkillistä kuolemaa verhoaa salaperäisyys, mutta rivien välistä kykenee ehkä lukemaan, että kyseessä on/saattoi olla itsemurha. Varmuutta ei tietysti saada vielä vähään aikaan ja eikä tämäkään tieto tuo Myllylää takaisin. Jollain tavalla tuntuu, että mies ikään kuin kuoli jo kärähtämisensä jälkeen Lahden kisoissa. Ei hän ainakaan saanut elämäänsä järjestykseen, vaikka ulkonaisesti se olisi ollut mahdollista. Oli vaimo ja työpaikkakin. Mutta kenenkään ihmisen tuskaa on vaikea lähteä arvioimaan, sen tietää ihminen itse.Loppuaikoinan Myllylän tuskan näki jo miehestä otetuista kuvistakin.


Myllylän julkisuuskuva oli vahvasti kahtiajakoinen. Ennen Lahtea hän oli se koko kansan rakastama suostakin selviävä sisupussi ja varsinkin viimeisinä vuosinaan sitten tuttu käräjiltä tapeltuaan tai muuten sekoiltuaan. Vaikka aina väitetään urheilijoiden joutuvan syöksykierteeseen uransa jälkeen, harvalla urheilijalla se syöksykierre oli yhtä paha kuin Myllylällä.Se ei sitten pysähtynyt, vaikka en usko, että Myllylää täysin yksin jätettiin koskaan. Ainakin vaimo tuntui jaksavan yrittää kauan.


Aina kun tunnettu ihminen kuolee, riittää hänellä kavereita. Mutta en muista nyt julkisuudessa paistattelevien nykyisten ja entisten hiihtoliittolaisten taistelleen lehtien palstoilla Myllylän puolesta. Toivottavasti he ovat sitä tehneet muuten. Ei varmasti mene kauan kuin mediaakin syytetään Myllylän kohtalosta. Tavallista syöksykierteeseen kuollutta ihmistä muistelee taas kovin harva.


Toivottavasti joka tapauksessa jo kymmenen vuotta kestäneelle oikeusfarssille liittyen Lahden tai sitä edeltäneisiin doping-skandaaleihin tulisi nyt loppu. Ja ihmisiltä löytyisi rohkeutta tunnustaa tekojaan. Myllylähän omista teoistaan viime kädessä maksoi sitten hengellään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe