tiistai 23. elokuuta 2011

Lähelle päästämisen vaikeus


Esko Salminen pohti elämäkertakirjassaan Toinen näytös lähelle päästämisen vaikeutta.


Esko Salmisen julkista profiilia tarkastellessa ei tulisi ensimmäisenä mieleen, että mies voisi olla varautunut ja kokisi vaikeaksi päästää ihmisiä lähelleen. On kiehtovaa, että hän on hakeutunut näyttelijäksi, vaikka siinä hommassahan ihmiset vasta lähelle pääsevätkin.


Niin, vai pääsevätkö, näyttelijällähän on rooli suojanaan, vaikka toisaalta on paljas. Näyttelijän työssä joutuu tutkimaan itseään ja sieluaan ja siksi näyttelijänä kai pärjää mahdollisimman monisyinen ihminen.


Mutta ihminenhän voi olla vaikka kuinka sisäänpäinkääntynyt, vaikka sosiaalisesti pärjäisikin. Sosiaalisuus ei välttämättä todista (pahimmassa tapauksessa) mistään muusta, kuin että osaa pelata. Tai sitten sosiaalisuus voi todistaa juuri niin avoimesta ihmisestä, miltä tämä vaikuttaakin.


Ihmisten kohdalla on huomannut, että vaikka joku alussa vaikuttaisi todella avoimelta, kivalta ja sosiaaliselta tyypiltä, hänestä voi paljastua kiukutteleva narsisti. Se, mitä ihminen on, paljastuu vasta ajan kanssa, jos on paljastuakseen. Kaikki ihmiset eivät paljasta sisintään koskaan. Onko se edes mahdollista tai tarpeellista? Ihmisen pitää säilyttää myös jotain itsellään, tähän arvoitukseen ei tarvitse olla muilla pääsyä.


Maailmassa ei tule toimeen ilman toista ihmistä, mutta silti elämän voi elää, ilman että kukaan olisi päässyt lähelle sielua tai sisintä.


Olen pohtinut itseni kohdalla, että vaikka olen luullut päästäneeni ihmisiä lähelle, onko näin todellisuudessa ollut. Olen ollut avoin, mutta olenko ollut avoin vain omilla ehdoillani?  Kuinka monta ihmistä on todellisuudessa päässyt lähelle minua? Luulen, että onneksi riittävästi, että jaksan uskoa useimmista ihmisistä hyvää, vaikka monesti aluksi olen varautunutkin ihmisten  tarkoitusperien suhteen. Pettymyksiä on tullut, mutta eteenpäin mennään loppuun asti.


Ihminen keksii mitä monituisimpia keinoja olla päästämättä ketään lähelle. Ja kun ihminen pettyy ikävällä tavalla päästettyään jonkin lähelle, hänen saattaa olla vaikeaa päästä ketään enää lähelle. Elämä on kuitenkin sen verran julma paikka, että jos suojautuu aina, pettyy mitä todennäköisemmin uudelleen. Mutta ehkä jo lapsuudesta lähtenyttä itsessään elämisen kierrettä ei ole välttämättä helppo katkaista. Lähelle on uskallettava päästää, vaikka riskilläkin.


Noh, kuulostaapa tämä taas monimutkaiselta. Toivottavasti joku ymmärsi, mitä tarkoitin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe