torstai 15. syyskuuta 2011

Mikä on päättäjän vastuu yksityiselämästään?


Tänään on seurailtu erään päättäjän kiemurtelua piinassaan. Iltapäivälehtien otsikoihin nousi hieman yllättäenkin Vantaan kaupunginjohtajan Jukka Peltomäen naisseikkailut. Tapaus kun oli uutisoitu jo heinäkuussa Vantaan Sanomissa. Herra kun on naimisissa tahollaan aivan kuin uusi tyttöystäväkin ja yhdessä ollaan matkailtu virkamatkalla ainakin kerran Manchesterissa.


Jokainen vetää itsensä kanssa sitten johtopäätöksen, kuinka paheksuttavaa tämä on. Pariskunta kun on ilmeisen julkisesti osoittanut tunteitaan, sellaista salailua tai valehtelua ei ilmeisesti ole ollut julkisesti, kuten Matti Vanhasen tai Ilkka Kanervan naisseikkailuissa.


Ei tietysti tarvitse olla järjen jättiläinen, että tyttöystävätapaus nostettiin julkisuuteen nyt uudelleen poliittisista syistä tai sitten yksinkertaisesti kun Helsingin Sanomat kirjoittaa jostain, on se kaikkien lehtien otsikoissa sen jälkeen. Vantaalla kun kokoomus ja Peltomäen puolue demarit käyvät kovaa valtataistelua.



Ennen tätä kohua kohuttiin jo Peltomäen epämääräisestä vuokrasuhteesta kaupungin käyttämän arkkitehtifirman kanssa, mutta nyt ilmeisesti tämä kohu taitaa olla viimeinen niitti Peltomäen kaupunginjohtajan uralle, jos hänen oma puolueensa hänet hylkää, kuten heidän ennemmin tai myöhemmin on pakko. Jatkoaikaa ilmeisesti haetaan Peltomäen sairaslomalla, sillä sairaslomalaista ei tietenkään voida erottaa.


Suhteen todellista laatua tämän tyttöystävän kanssa ei taida tietää kuin "pariskunta" itse. Ainakaan julkisuuteen asti ei myöskään naimisissa tahollaan olevien puolisot ole kiukutelleet suhdetta vastaan. On aina pohdittava, onko päättäjien elettävä sen nuhteettomampaa yksityiselämää kuin muidenkaan.


Tuskin päättäjiä kukaan enää esikuvina pitää, mutta jos päättäjät vaativat kansalta moraalia ja antaumusta isänmaan rakentamiseen, pitää heidän myös itse käyttäytyä siivosti. Minusta päättäjien raja yksityiselämän sekoiluihin menee siinä, vaikuttaako sekoilu yksityiselämässä tehtävien hoitoon. Ja jos päättäjän maine menee, silloin häneltä menee myös kyky hoitaa rakentavasti tehtäviään.


Elämme sellaista aikaa, että päättäjän luottamus ei perustuu enää siihen onko häntä tuomittu jostain epäselvyyksistä vai ei. Jos maine on mennyt mediassa, menee se pian kansankin silmissä ja silloin on päättäjän vaikea toimia tehtävässään, mikäli kohu ei nopeasti osoita laantumisen merkkejä.


Usein ajojahti loppuu vasta sitten, kun jahdattu päättäjä itse tajuaa maineen merkityksen.



PS. Peltomäki ilmoitti erostaan melkein heti sen jälkeen kun ehdin blogin kirjoittamaan. Eli lähtö tuli hänelle periaatteessa päivässä, kun valtakunnallinen lehdistö kirjoitti uusimmasta kohusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe