tiistai 27. maaliskuuta 2012

Kahdeksan surmanluotia






Tämä Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia-elokuvasarjan loppukohtaus on aina yhtä vaikuttava. Televisionkatsojen iloksi Kahdeksan surmanluotia tuli taas televisiosta. Niskanen liikkuu roolityössään ja ohjauksessaan tuttuun tyyliinsä patetian ja kansallisen realismin välimaastossa, mutta Surmanluodeissa paketti pysyi vielä kasassa.



Niskasen elokuvassa sydänverellä näyttelemän keskisuomalaisen pienviljelijän Tauno Pasasen surmatyöt eivät tosin loppuneet neljän poliisin ampumiseen. Hän surmasi lopulta myös vaimonsa 90-luvulla vapauduttuaan vankilasta. Elokuvassa Tauno oli tosin nimetty Pasiksi.



Vaikka Suomessa ei enää köyhyysrajalla sinnitteleviä pienviljelijöitä olekaan, tämä sama tarina toistuu eri muodoissaan. Pettymys, viina ja viimeinen erhe. Mikä siinä on, että meihin suomalaisiin miehiin kasvaa vihaa ja epätoivoa, jota emme pysty hallitsemaan ainakaan viinapäissään, eikä aina edes selvinpäin. Suurin osa meistä lienee selvinpäin liian kilttejä, jotka sietää mitä vain, mutta kun tulee se viimeinen vastoinkäyminen ja känni, niin sitten naksahtaa. Se on helvetin pelottavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe