keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Yhteydenpitoa kuolleiden kanssa?


Katri Helena kertoi jommassa kummassa iltapäivälehdessä, kuinka hän on pitänyt yhteyttä kuolleen poikansa kanssa. Niin kiva kun näihin tarinoihin yhteydenpidosta kuolleiden kanssa olisi kiva uskoa, niin en usko. Minuun ei ole yksikään kuollut ottanut yhteyttä, olen varsin avoin tälläiselle ajatukselle, vaikka ette sitä heti uskoisikaan.



Ihmisen elämä on pisimmilläänkin lyhyt ja rakkaiden ihmisten kanssa saamamme yhteinen aika vieläkin lyhyempi. Useimmiten emme edes kykene ennustamaan tuon yhteisen ajan määrää. En ihmettele, että monet ihmiset haluavat uskoa kommunikoineensa kuolleen läheisensä kanssa, enkä millään tavoin tuomitse, jos joku kokee näin tapahtuneen. Lohtu se on sekin.



Se, että ihminen kuolee, on luonnon raju toimenpide lopettaa elämä, jonka taas on väistämätöntä päättyä. Me ihmiset olemme riittävän älykkäitä tajuamaan elämän rajallisuuden ja siksi ajatuksemme harhailevat helposti todellisuuden ulkopuolelle. Me kykenemme luomaan maailmoja ja tunteita sisällemme ja kykenemme vielä uskomaan näihin, aivan kuin ne olisivat totta.



Olen minäkin kuolleita nähnyt. Todellisuudessa, mutta paljon enemmän unissani, läheisiä ja vähemmän läheisiä ihmisiä. Minään yhteydenpitona en näitä uniani pidä, vaan käsittelen niissä enemmän kuolleisiin liittyviä asioita ja tapahtumia.



Usein yritän auttaa heitä, jos he ovat apua eläessään tarvinneet, tuloksetta. Tai jos olen halunnut heille jotain sanoa, mitä en ole sanonut heille heidän eläessään, yritän sanoa unissa. Kuolleet ihmiset kuolevat lopulta unissanikin, enkä saa sanotuksi edes haluamiani asioita. Näillä unillani yritän parantaa itseäni, ne eivät ole kuolleiden kutsua tai yhteydenpitoa minuun.



Sen lupauksen voin jo tehdä, että jos kuoleman jälkeen voi todella ottaa yhteyttä eläviin, niin sen aion tehdä. Mutta jos minusta ei kuulu mitään, niin silloin voitte jo uskoa, että kuolleet eivät voi olla yhteydessä eläviin.



En edes usko mihinkään uusiin syntymiin ja parempaan elämään jonain muuna ihmisenä kuoleman jälkeen.  Ei ole olemassa mitään karmaa tai muutakaan tapaa kerätä itselleen parempaa elämää eläessään tai kuoleman jälkeistä elämää varten. On vain sattuma ja ne teot, joita teet.



Jos maalliset jäänteeni saavat maatua rauhassa haudassa, palaan kyllä maan kiertokulkuun, vaikka onkeen ripustettavana matona. Toivottavasti minut syö sitten oikein komea körmyselkäahven.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe