keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Kokemuksiani keskusta-asumisesta


Muutin parisen kuukautta sitten Helsingin keskustaan. Tarkemman osoitteen jätän varmuuden vuoksi kertomatta ja kuvia kämpästäni laittamatta. Huonekaluja minulla ei ollut muuttaessani juuri lainkaan, joten aluksi oli aika orpo olo, mutta nyt kirjat ja sängyt ja kaapit ovat jo kasassa.



Ikäni olen asunut vakituisesti Vantaan ja Helsingin lähiöissä, joten aikamoinen hyppäys tämä muutto oli. Ei matkana, mutta ilmapiirinä ja ympäristönä. Mitään varsinaista suunnitelmaa ei ollut muuttaa keskustaan, mutta tuttavan kautta sain kämpän, kun "yleishyödyllisiltä" vuokranantajilta ei kämppää herunut. Kai se melkein ainoa keino onkin saada kämppä tänä päivänä.



Joillekin Helsingin keskustaan muutto kai on se suurin tavoite, maksoi mitä maksoi, mutta ei minulle. Minulle tämä nyt vain on kotini ja asuinpaikkani. Kai tämänkin voi jonkinlaiseksi sosiaaliseksi kiipimiseksi sitten lukea, jos joku näin haluaa. On taival pitkä Koivukylästä keskustaan henkisellä tasolla, kuten minulle on käynyt. Olen tosin aina se sama Esa, vaikka asuisin Monacossa, en tosin tiedä, onko se sitten hyvä vai huono asia.



Yleensä keskusta-asumisella on vähän sellainen eliittiasumisen maine ja eihän tämä halpaa ole. Vuokrani on vielä keskustakaksioksi kohtuullinen. En sitten tiedä, onko tämä eliittiä vai ei, mutta ensimmäistä kertaa naapurit tervehtivät rappukäytävässä, vaikkeivat tuntisi minua. Minulla on parveke sisäpihalle ja meteliä on vähemmän kun monessa aikaisemmassa kämpässäni.



Mutta kyllä tämä totuttelua vaatii vieläkin. Karusta maineestaan huolimatta lähiöt ovat aika rauhallisia, mutta keskustassa yllätys, yllätys pääkaduille sujahtaessa elämää riittää aina. Toisaalta taas lähisiwa noin 50 metrin päässä on auki aamuviiteen, joten ei tarvitse hengen hädässä rientää iltayhdeksäksi kauppaan. Yöaikaan liikkuessa ei tunnu niin turvattomalta kuin vaikkapa asemilla, mutta en sitten tiedä, onko minulla ollut vain tuuria.



En voi enää valittaa, että en jaksa käydä missään, kun matkoihin menee aikaa. Keskustassa kaikki on lähellä, viihdyn vaan kotona liian hyvin, vaikka pitäisi useammin käydä jossain. Kapakoita olisi joka kadunkulmassa, mutta enpä niissäkään jaksa jokailta roikkua. Paljon olisi pikkuliikkeitä, antikvariaatteja sun muita kierrettävänä.



Merenrannalla käyskentelystä pidän myös, vaikka talven tullessa taitaa sekin jäädä. Mutta nättiä naisiahan täällä riittää lenkkipoluilla että kaduilla käyskentelemässä, itse tunnun suorastaan nukkavierulta. En kyllä toisaalta asu kalleimmalla alueella keskustassa, enkä ole hirveästi huomannut, asuuko talossani hirveästi sen varakkaampia kuin minäkään. Snobeja varmasti on, mutta sekaan mahtunee yksi tälläinen älykköjunttikin.



Autoilijan paratiisi keskusta ei tietenkään ole ja autolla ei tule turhaan ajeltua, koska parkkipaikan metsästys käy työstä ja pääsee yksinkertaisesti nopeammin päämääränsä, jos matka ei suuntaudu keskustan ulkopuolelle.



Tuskin minä täällä keskustassa loppuikääni asun, vaikka ei sitä koskaan tiedä. Täällä on historia aika lähellä ja siitä pidän. Olen kyllä haaveillut maaseudullekin muuttamisesta, en vain tiedä, koska on sen aika. Vapaa  ihminen olen, joten olen vapaa koska tahansa näinkin päättämään.



Saa nähdä, vaikuttaako uusi ympäristö luovasti minuun. Ei ainakaan vielä, en ole oikein päässyt käsiksi viimeisen vuoden aikana omiin kirjoitusprojekteihin. En enää tiedä, mitä pitäisi tapahtua, että lukko aukeaisi.



PS. Jouduin laittamaan käyttöön taas kommenttien hyväksynnän, kun kyllästyin roskapostiin. Mutta kommentoikaa ihmeessa vaan, kyllä ne ilmestyy kun ehdin käymään ne läpi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe