torstai 10. tammikuuta 2013

Kiitollisuus

Välillä kummastuttaa, miten vähän kiitollisia me ihmiset osaamme olla. Matkustajakone joutui tekemään pakkolaskun Samaraan, mutta matkustajat eivät olleet lainkaan kiitollisia siitä, että selvisivät hengissä, vaan valittivat, kun ruokaa ei lentokentällä ollut ja muutenkin oli ikävää.

Ruskettuneet Thaimaan reissaajat olivat kotimaahan palattuaan myös tyytymättömiä matkatoimiston tarjoamaan korvaussummaan. Ikään kuin kaikille olisi itsestäänselvyys edes päästä Thaimaan reissulle.

Itse jos selviytyisin moisesta reissusta kertomaan, olisin jo kiitollinen siitä, että pakkolasku onnistui ja että olen yhä hengissä.

En ole itsekään pyhimys, näinä aikoina on vain jotenkin vaikea olla kiitollinen siitä hyvästä mitä itsellään on. Kun perustoimeentulosta ei tarvitse useimpien enää taistella, ihminen valuu pikkuyksityiskohtiin, jotka saavat raivoihin. Kaikki tuntuu väärältä ja epäoikeudenmukaiselta, kun asiat eivät mene suunnitelmien mukaan.

Me olemme ajautuneet itsekkyyden aikaan, mikä ei sinänsä ole uutta. Ihminen on tietysti ollut aina itsekäs, mutta kun emme elä poikkeusaikoja, kuten sota-aikaa, tarvetta omien etujen raivokkaaseen puolustamiseen meillä valtaosalla ei olisi.

Jostain sellaisesta tässä kaikessa on kyse, että meillä on päähänpinttymä siitä, että asiat voisivat olla paremmin ja on vääryys, kun minulle itselleen ei ole tullut osaksi sitä kaikkea hyvää, mitä muille on tullut. Tai näin sen koemme. Meidän kun ei ole enää pakko elää siinä osassa, joka osaksemme on langetettu, kuten menneinä aikoina.

Emme ole kiitollisia, sillä saatu hyvä on itsestäänselvyys ja emme kiitä siitä korkeampaa voimaa tai mihin ihmiset nyt uskovatkaan, sillä koemme, että kaikki hyvä kuuluu meille joka tapauksessa.

4 kommenttia:

  1. Voisimme ottaa oppia vaikka Pertti Kurikan Nimipäivät yhtyeen jäsenistä etc.

    VastaaPoista
  2. (Selitysosa jäi pois) Ainakin itseltäni unohtuu sanat kiitos ja anteeksi, kunnollinen tervehtiminen ja esittäytyminen enkä osaa olla kiitollinen siitä mitä on vaan voivottelen siitä mitä ei ole.

    VastaaPoista
  3. Ajattelin ensin samoin mutta luettuani jotain juttua pitemmälle missä nainen sanoi että oli vaikea selittää lapsille ettei ole syötävää, tulin vähän toisiin ajatuksiin. Jos itse olisin alle 3-vuotiaan lapseni kanssa reissussa jossa ei yhtäkkiä saakaan ruokaa tai juotavaa jonkin teknisen vian takia niin tilanne olisi tosi karmiva. :( Tietysti voi ajatella että pitääkö lentää noin kauas lapsen kanssa, ei silloinkaan käyty Thaimaassa kun me 30-40 -vuotiaat oltiin pieniä, mutta tämä nyt on nykyaikaa... ja nykyaikana kyllä luulisi että ruokaa pystytään järjestämään tuollaisessa tilanteessa.

    VastaaPoista
  4. Surkea lentokenttä taatusti oli, toisaalta niillä oli kai tiedossa, että pääsevät sieltä pian pois.

    VastaaPoista

Gadgetissa oli virhe