torstai 11. huhtikuuta 2013

Kansakunnan pelastaja Korhonen

Jos kohuopettaja Antti Korhonen olisi juuri nyt eduskuntavaaliehdokkaana, hänet valittaisiin kirkkaasti eduskuntaan. Uskomattomat yli satatuhatta suomalaista on kirjoittanut addressiin nimensä, ettei Korhonen saisi potkuja. Potkut tuli häirikön poistamisesta työntämällä koulun ruokalassa. Tätä kirjoitettaessa tosin koko totuus ei ole vielä selvillä.

Koulukurista tai oikeastaan sen puuttumisesta on jankattu vuosikaudet, mutta jonkinlaisen mätäpaiseen Korhonen laukaisi tahtomattaan. Liika oli liikaa, varsinkin kun kohuvideo ruokalaepisodista tuli julkisuuteen. Tilanteen kuvanneet koululaiset senkun räkättivät tilanteelle.

Sinänsä opettajia ei käy syyllistäminen. He ovat aika aseettomia häiriköiden edessä, kun pelkkä henkinen kurinpito ei riitä. Kaikilla opettajilla ei ole edes henkistä kanttia kurinpitoon. Johtunee osittain siitä, että Suomessa korkeakouluihin pääsee pääsykoekirjapuurtajat, eivätkä välttämättä elämänammattilaiset.

Osa opettajista myös laittaa mielellään päänsä puskaan väittäen, ettei ongelmia ole ja että häiriköitä täytyy ymmärtää, koska heillä on vaikeaa. Aamu-tv:ssä oli koulukurissa keskustelemassa vanhan yläasteeni eläköitynyt rehtori. Olin ymmyrkäisenä, koska yläaste oli silkan kaaoksen vallassa. Harvoin olen elämääni ollut niin tyytyväinen, kun pääsin siitä koulusta pois.

Ja mikäs on ymmärrettäessä. Tuskin kukaan järkevä ihminen kaipaa karttakeppiä sormille paukuttelevia sadistiopettajiakaan takaisin. Ongelma on vain siinä, että kun häiriköt täytyy nykyisin ehdoin tahdoin sijoittaa tavallisiin koululuokkiin, kiltit ja hiljaiset elävät terrorin alla, eivätkä hekään opi kunnolla.

Korhonen tuli rohkeasti omilla kasvoillaan julkisuuteen. Aiemmin opettajat ovat vain nielleet kouluissa kokemansa nöyryytykset. Harvalla työpaikalla kukaan suostuisi työskentelemään samanlaisissa olosuhteissa, kun ongelmakoulujen yläasteen opettajat tekevät.

Haluaisin tavata ne ihmiset, jotka ovat koulujen opetussuunnitelmista poistaneet muun muassa sen, että koululainen laitetaan itse siivoamaan hajottamansa esineen tai luuttuamaan aiheuttamansa sotkun. Ja jälki-istunnoissa ei ole tarkoituskaan olla kivaa, vaan kummasti sitä ajattelee tekojaan, kun istuu tunnin mitään tekemättä tai räpläämättä.

Koululaiset ovat aina aikansa kuva. Meidän aikamme koululaiset ovat levottomia, huonokäytöksisiä ja yksipuolisten oikeuksiensa vaatijia siinä missä aikuisetkin. Ehkä koulut rauhoittuvat sitten, kun aikuisetkin rauhoittuvat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe