tiistai 21. toukokuuta 2013

Hiljaisina hetkinä

Hiljaisina hetkinä
Hiljaisina hetkinä kuulen itseni laulavan,
yhä kauemmaksi käy se hetki,
kun huomaan itseni nauravan.
Elämä on salattu yksinäisyys.
Ja sellaisena se pysyy.
Toisinto on tahto,
ja se sinulta kysyy.

Kerto

Kuinka järjetöntä on muistaa eletyt päivät?
Kuinka järjetöntä on kiduttaa itseään,
ajatuksilla,
mitkä turhuudessaan taakse jäivät.
Kuinka tarpeetonta on olla vahva?
Ja kuinka tärkeää on olla elämänsä syy.

Kun tahdoin olla Jumala,
olinkin epäonnistunut saatana.
Ja kun tunsin rakkautta,
tunsinkin vain vihaa.

Mutta sieltä kaikesta jostakin,
synnyn minä uudelleen.
Toistan sanat,
käännän ne päälaelleen.
Olen onni, rakkaus, elämä,
ja aivan yhdellä kertaa.
Sen olen elämälle velkaa.

Kerto

Kuinka järjetöntä on muistaa eletyt päivät?
Kuinka järjetöntä on kiduttaa itseään,
ajatuksilla,
mitkä turhuudessaan taakse jäivät.
Kuinka tarpeetonta on olla vahva?
Ja kuinka tärkeää on olla elämänsä syy.

Sitten kun kohtaan sinut,
olen aivan rauhallinen.
Mennyt on mennyttä,
katkeruuttakin vain kauhallinen.
Tahdoin olla Jumala,
mutta olinkin ihminen.
Ja loppujen lopuksi,
sellainen aivan tavallinen.

--------------------

Ko. laulun sanat olen kirjoittanut ja ystäväni J.I. säveltänyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe