perjantai 22. marraskuuta 2013

Läheisyyttä vai läheisyyden pelkoa?

Viime aikoina on ollut hämmentävää lukea tutkimuksia suomalaisten läheisyydestä ja seksielämästä. Suomalaiset eivät kuulemma koskettele toisiaan ja pariskunnatkaan eivät harrasta seksiä, vaan tyydyttävät itsensä omassa rauhassaan.

Jostain tällaiset tutkimukset tietenkin kertovat. Todennäköisesti siitä, että läheisyydestä on yksinkertaisesti tehty Suomessa liian vaikeaa. Suomalaiset tunnetusti muutenkaan eivät ole toistensa kimpussa kuin kännissä, jolloin koskettelu on hyväksytympää, ellei kyse ole vastakkaisesta sukupuolesta, jolloin kännissäkin liikutaan vaarallisilla vesillä.

Miesten kannattaa ainakin olla koskettelussaan varovaisia, vaikka heitä syytetääkin siitä, etteivät he koskettele ja ole lämpimiä. Mies on helposti käräjillä, jos erehtyy halailemaan väärää naista ja vielä vaarallisempaa on, jos mies osoittaa normaalia hellyyttä ja lämpöä lapsia kohtaan. Hän on silloin pedofiili.

Naisille toki läheisyys on avointa ja sallittua kaikissa suhteissa. Harva kiusaantunut mieskään on tehnyt rikosilmoitusta naisesta, joka ahdistelee häntä pikkujouluissa.

Mutta tämä on sitä tasa-arvoa.

Vaikka minkäänlaisten heikkouksien paljastaminen ei tänä teennäisen positiivisuuden aikakautena ole julkisesti ei järkevää, niin voin tunnustaa, että itse kaipaisin kovasti läheisyyttä elämääni. Minulla ei ole ollut vuosiin minkäänlaista läheisyyttä oikein henkisesti tai edes fyysisesti toisiin ihmisiin. Siis oikeaa läheisyyttä. Seksikään ei välttämättä merkitse läheisyyttä.

Mutta mitä kauemmin on ilman läheisyyttä, sitä vaikeampaa sitä on vastaanottaa, vaikka sitä olisi tarjolla. Olisiko tässä syy suomalaisten läheisyydenpuutteeseen? Jos kaikki on teennäistä läheisyyttä, niin miten ihminen voi edes tietää mitä oikea läheisyys on.

Suomessa toisesta ihmisestä ollaan yleensä kiinnostuneita vain silloin, kun hän on harmiton ja ongelmaton. Jos ihminen osoittaa edes jonkinlaista poikkeavaa käyttäytymistä yleisesti hyväksyttyyn käyttäytymiseen, hänet suljetaan kaiken ulkopuolelle.  Läheisyyden ulkopuolelle.

Suomessa läheisyyttä saavat sellaiset ihmiset, jotka ovat jollain tavalla siihen oikeutettuja. Ne, jotka eivät heittäydy hankalaksi tai vaativaksi. Sillä läheisyydestä halutaan päästää eroon helposti ja säästää sitä sellaisille, jotka ovat yleisesti hyväksytyssä elämässä sen arvoisia. Läheisyys on jotain sellaista, mitä pitää ansaita, eikä jotain sellaista, mitä voisi antaa.

Jollain konstilla Suomen kansa on kyennyt lisääntymään. Se keino on kulissit. Täällä on totuttu siihen, että eletään sen mukaan miten muut haluavat, ei sen mukaan miten itse haluaa. Näin kansakunta jatkaa eloaan, eivätkö läheskään kaikki ole onnellisia. Itse asiassa melkein kaikki tuntuvat olevan enemmän tai vähemmän onnettomia.

Eivät ainakaan onnellisia ole ne, jotka ovat suljettu ulkopuolelle, koska eivät täytä läheisyyden ehtoja. Mikään ei ole ilmaista, kaikella on hintansa.

4 kommenttia:

  1. Vielä minä uskallan vieraille vauvoille ja taaperoille joskus pelleillä ja vilkutella, eikä yksikään äippä tai iskä ole vielä lyönyt. Jostain syystä pienet lapset moikkailevat minua itsekin, pitävät kai tällaista isoa körmyä vaistomaisesti vaarattomana. Ihania opiskelijaneitejä asuu täällä päin paljon, mutta heitä yritän vain olla tuijottamatta, enkä uskalla mitään läheisyyttä edes ehdotella. Ikä ei ehkä tuo viisautta, mutta realismia tulee.

    VastaaPoista
  2. Provosoin tuossa tietenkin tarkoituksella, mutta oikeasti huolestuttaa se, että miehen on kovin vaikea näyttää kiintymystään pelkäämättä. Itsekin pidän lapsista, mutta kysyn aina vanhemmilta, saako sitä halata. Ehkä olen itse vain luonut taas ongelman itselleni. Kyllä opiskelijaneitejä saa katsella, kunhan ei kuolaa :)

    VastaaPoista
  3. Kansa on päässyt lisääntymään kännissä tapahtuneilla vahingoilla? :D

    Olen itse kyynistynyt viime aikoina, kun ketuttaa se, että Suomessa ei voi tutustua vastakkaiseen sukupuoliin muuta kuin baarissa (KÄNNISSÄ!) tai netissä, jotka molemmat on sairaan luonnottomia väyliä luoda kontakteja. Jos lähestyt jotakuta muualla, olet joko ulkomaalainen, päihtynyt tai vajakki. Olemme itse luoneet tämmöisen neuroottisen toisen ihmisen kammon. Joten jos ja kun läheisyyteen päästään, ollaan tuiterissa, ja sepäs se onkin aitoa ja mukavaa... :(

    Ja suomalainen mies vaan on aika saamaton ja ujo lähestymään muutoin kuin kännissä. :'( Ja kun olen itse lähestynyt ilman kännejä, minua on vaan pidetty liian outona ja erilaisena eli PELOTTAVANA! :D Eli hajuton, mauton, väritön on jees....

    Noh, näin kahden mukulan yh:na asia ei varsinaisesti minua enää koske, joku parisuhdejuna meni jo! Mutta on edes ne lapset joita silitellä. :)

    VastaaPoista
  4. Totta tietysti tuokin. Ehkä sitä suomalainen mies on usein niin ujo, että uskaltaa lähestyä vasta päissään. Ja silloin harvemmin kukaan iinnostuu kai.

    VastaaPoista

Gadgetissa oli virhe