torstai 30. tammikuuta 2014

Runo Leningradin piiritetyille

Luen parhaillaan kirjaa Leningradin piirityksestä 1941-1944 ja katsoin dokumentin aiheesta, joten kirjoitin aiheesta runon.

Leningradin orvot uhrit
Lapsi kuoli äitinsä käsivarsille.
Kuoli äiti.
Leningradin orvot kuolivat jääteille, he upposivat Laatokan syleilyyn,
itkevät äitiään syleilystä, josta ei ole paluuta
Leningradiin, missä kukaan ei odota.
He antoivat uhrin isänmaalle,
näin oli päätetty. Ette halua pois, te jäätte.
Ei tappiomielialaa.
Leningradin täytyy kestää, teidän kuolla jäätyneille kaduille.
Tarina ja sankaruus elävät ikuisesti,
ihmisen sopii kadota
satojen tuhansien mukana hautoihin, joissa ei ole nimiä.
Historia on ainutlaatuinen, ihmiset eivät.
Myöhemmin pelastuneet, me, kävelemme kaduilla,
joissa huokailtiin kohtalon järjettömyydelle. Tämäkö oli elämme?
Näin säilyi Leningrad, muuttaakseen nimensä.
Leningradin orvot uhrit, heitä ei ollutkaan.
He kuolivat isänmaalle, jota ei ole olemassa. 


2 kommenttia:

  1. Historialla on tapana toistaa itseään.Se mikä tapahtui aikoinaan Leningradissa voi hyvinkin tapahtua joku ilta sinun kotisi takapihalla. Paha ei ole kenkään ihminen, on vain toinen heikompi toistaan.

    Ja tässä yhteydessä pitää kuunnella masennusfiilistelynä Leningrad-sinfonia Dmitri Shostakovichin sävellyksenä. Olkoon se vaikka viikon levy kaikille. Historiaa ei saa unohtaa.

    http://www.youtube.com/watch?v=W2f1G7qCSm8

    VastaaPoista
  2. Sarajevossahan oli vastaava tilanne. Joskaan ei yhtä paha ja apuakin saatiin paremmin. Joskus näin/kuuntelin televisiosta tuon Leningrad-sinfonian. Vaikuttava teos.

    VastaaPoista

Gadgetissa oli virhe